sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Taivainen hernekeitto

Tämä oli varmaan parasta hernekeittoa, mitä kuunaan olen syönyt. Muokkailin vähän Tuija Ruuskan Kasviskeittiön ohjetta ja tulos oli loistava!


Hernekeitto (4-6 annosta)

3 dl herneitä

n. 1½ l vettä

4 porkkanaa (ei mitään jumboa)

pala lanttua

2 pienehköä perunaa

2 sipulia

4 valkosipulinkynttä

loraus rypsiöljyä

1 rkl korianteria

n. ½ tl maustepippuria

1 rkl meiramia

3 rkl sinappia

2 tl suolaa

Huuhdo herneet ja liota yön yli. Huuhdo uudestaan ja kattilaan veden kanssa. Kuumenna kiehuvaksi ja kuori vaahto pois. Jätä kiehumaan hiljalleen. Kuutioi juurekset pieniksi, hienonna sipulit ja kuullota niitä öljyssä korianterin ja maustepippurin kera 5-10 min. Lisää hernekattilaan meiramin kanssa. Herneet saavat kiehua yhteensä noin 2½ tuntia. Lisää lopuksi sinappi ja suola. Paranee luonnollisesti lämmitettäessä.


Yllätyin, kun lueskelin sinappipurtilon kylkeä ja huomasin, ettei se sisällä mitään eläinperäistä. Oli jotenkin sellainen mielikuva, joka oli varmaan peräisin kotisinappien ohjeista, joissa yleensä on kermaa ja kananmunaa. Kiva juttu, sillä tykkään käyttää sinappia mausteena, ja hernekeittoon se kuuluu lähtemättömästi.

6 kommenttia:

sanna kirjoitti...

En ole koskaan tehnyt hernekeittoa alusta loppuun itse, mutta suunnitelmissa se on ollut jo pidempään. Kiitos tästä reseptistä, vaikuttaa ja näyttää kertakaikksen herkulliselta! :)

-sanna / http://soppailua.vuodatus.net

Helmi kirjoitti...

Kannattaa ehdottomasti tarttua toimeen ja kokeilla! Purkkihernekeitto ei ole mitään kotikutoiseen verrattuna. Itse tekoprosessi on kyllä melko pitkä, mutta ei siinä paljoa tehdä tarvitse. Taas kerran näitä "helppoa ja hyvää" -ruokia. (:

Syömäri Jantunen kirjoitti...

Itsekin pidän kotitekoisesta enemmän kuin purkkiversiosta, vaan tämä neiti nirsomus, josta kirjoitinkin, ei koskekaan muuhun kuin HK:n versioon.. :( Tästä oli muuten Petos lautasella kirjassa asiaa, ihmiset oppivat kaipaamaan mm.tiettyjen lisäaineiden (kuten aromiaineiden) makua ja suutuntumaa,joka einesruuissa on. Siksi lähes jokaisessa teollisessa mansikkajälkiruuassa on lisänä mansikka-aromia, kun ilman aromia maistuisi keskivertokuluttajasta pliisulle. Mun tytär on ikävä kyllä tainnut oppia jo ne tietyt teolliset ja liha/maito/munaruokiin liittyvät maut, joita ei noin vaan muutetakaan. Etenkään kun neidillä itsellään ei ole minkäänlaista motivaatiota muutokseen vaan päinvastoin valtava muutosvastarintama. Myöskään soijarouhe-ruuat eivät juuri maistu hänelle. Jos laitan lihaliemikuution sekaan niin maistuvat sentään paremmin kuin ilman.

Helmi kirjoitti...

Lisä- ja makuaineet voi olla koukuttavia, se on koettu täälläkin. Esim. marinoin vast'ikään isälleni hirvipaistin ja siitä tulikin herkullista, mutta isä sanoo sen maistuvan liian "mettälliseltä". Kommentin voi tulkita vaikka niin, että se ei maistu tarpeeksi lauantaimakkaralta.
Harmillista, että tytöllä on hankala vaihe päällä. Siihen ei kyllä sitten paljoakaan apukeinoja ole. Paitsi että joku muu kuin äiti laittaa ja käskee. (:

Syömäri Jantunen kirjoitti...

Ollaan itseasiassa nyt keväällä tytön kanssa menossa Tuija Ruuskan kahdelle "lapsi ja vanhempi kokkaa yhdessä kasviksista"-kurssille. Toivon, että siellä tulee sellaista kivaa yhdessäoloa, joka antaa leimansa kaikelle kaisvisruualle myös täällä kotona:)

Helmi kirjoitti...

Sehän kuulostaa kivalta.
Ai että, kun pääsisi joskus itsekin tommosille kursseille.. *huoh*