Siippa palasi meriltä kotiin lomilla ja tokihan sitä piti juhlistaa! Halusin välttämättä tehdä jotain uudesta Gloria R&V:stä, koska en ole siitä kokkailut yhden ainokaista reseptiä ja pian tulee jo uusi lehti. Lopulta vain yksi resepti tuli otettua lehdestä, koska risotto on oikeastaan Valion mainoksesta...
Alkuruoaksi ideoin kaupan valikoimien äärellä avokado-mangosalsan jokiravun pyrstöillä. Jokiravun pyrstöt suolaliemessä olivat aivan mainioita! En ole tainnut tulla ostaneeksi niitä aikaisemmin.
Kuori ja raasta punajuuret. Kuori ja hienonna sipuli. Kiehauta vesi ja liuota siihen kasvisliemikuutio. Kuumenna kattilassa öljy, kuullota punajuuriraastetta, punasipulia ja riisiä noin 5 min. Lisää suola ja kasviliemi erissä ajoittain sekoitellen. Sen loputtua lisäile myös ruokakerma ja omenamehu. Mausta lopuksi ja tarkasta maku.
Perjantai-illan kunniaksi hieman intialalishenkisiä tarjoiluja ystäville. Salaatista tuli aivan huippua, limevinegretti rocks! Currya olisin voinut maustaa vähän ronskimminkin, mutta perushyvää sekin. Jälkkäri oli taasen vallan mainiota ja tulipahan kokeiltua tällaista hedelmäistä paistosta ekaa kertaa.
Vinegretti:
1/2 dl vettä
1 limen kuori ja mehu
1 tl inkkarisokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria
3 rkl avokadoöljyä
Kiehauta vesi ja limen kuori. Lisää limen mehu, mausteet ja öljy ja nosta kattila pois liedeltä. Anna jäähtyä.
Leikkaa kurkku, kuorittu porkkana ja mango tikuiksi ja levitä salaattipedille. Valuta päälle vinegretti ja ripottele paahdettuja cashewpähkinöitä.
Tarjolla oli myös naan-leipää, josta ei ole kelvollista otosta. Hyviähän nuo ovat pirulaiset, vaikka miten päin katsoisi. Taikina valmistin jotensakin näin:
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää jogurtti, suola ja sokeri ja alusta jauhot mukaan vähitellen. Lisää loppuvaiheessa öljy. Kohota taikinaa noin 45 min.
Jaa taikina noin 10 osaan. Taputtele, venytä ja pulikoi soikean muotoisiksi leiviksi ja laita uunipellille. Kohota noin 15 min ja paista 250 asteessa 5-8 min. Voitele uunista ottamisen jälkeen juustokuminalla maustetulla voisulalla. Tarjoa heti.
Hän oli hieman haastava kuvauskohde, eteenkin valkoiselta lautaselta nautittuna.
Pilko munakoiso kulhoon ja itketä kuutioita (ripottele suolaa päälle ja anna seistä 15-30 min). Kaada neste pois ja pyyhi talouspaperilla ylimääräinen suola. Pilko paprika, tofu ja valkosipulinkynnet. Kuullota öljyssä currytahnaa ja garam masalaa sekä valkosipulinkynsiä. Lisää tofukuutiot ja jatka paistelua hetki. Lisää pinaatti ja anna sen sulaa. Heitä mukaan vielä kookoskerma ja hauduttele pataa noin 10 min. Mausta suolalla ja tarvittaessa muilla lisäosasille. Tarjoa jasmiiniriisin (aika hurja veto meikäläiseltä!), keitetyn ohran tai speltin kanssa.
Muruseos:
50 g voita sulana
1 dl mantelirouhetta
1 dl kaurahiutaleita
60 g tummaa suklaata rouhittuna
1-2 rkl inkkarisokeria
Lisäksi: vaniljajäätelöä
Pilko hedelmät uunivuokaan. Purista päälle sitruunamehua ja ripota kardemummaa. Sekoita muruseoksen aineet keskenään ja levitä hedelmien päälle. Paista 200 asteessa 15-20 min ja tarjoa vaniljajäätelön kanssa.
Tissutteluvinkkuna maistelimme mielestäni aivan mainiota punaviiniä, Yali Shiraz Cabernetia. Jos tuohon hintaan tosiaan lähtee (tämä oli siis vieraiden tuomisina), niin aivan varmasti nappaan joskus mukaani! Ruoalle valittuna oli Black Tower Riesling Gewürztraminer, joka niin ikään oikein hyvää viiniä. Ja ehkä sillä seurallakin oli tekemistä asian kanssa...
Pienien SingStar-laulutreenien jälkeen nautimme suuresta kulttuuriteosta vuodelta 1954. Tappajaninjamuurahaiselokuva Yön pedot (eng. Them), joka oli aikanaan voittanut Oscarin erikoistehosteista, jaksoi viihdyttää käsinukkemaisine jättimurkkuineen ja ihan vaan siitä syystä, että sattui olemaan 50-lukulainen jännityselokuva. Kaikkea sitä.
Kauan suunniteltu Espanja-ilta toteutettiin A:n ja J:n sekä lisävahvistus-H:n kanssa toteutettiin vihdoin viime lauantaina. Menua hieman karsittiin alkuperäisesti, koska paellaa näiden mässyjen lisäksi olisi tuskin mahtunut keneenkään. (Paitsi ehkä...)
Ensimmäistä, mutta tuskin viimeistä, kertaa kokeilin tapasten valmistusta yhdessä ystävien kanssa. Neljä eri sorttia, yksi jokaiselle, valmistui mukavasti leppoisissa tunnelmissa. Kattaus oli hurjan kaunis ja A:n ihanat tuikkulyhdyt toivat tunnelmaa pimeään iltaan. Hartaudella maistelimme herkkuja pitkän aikaa. Niin hartaudella, että kaikki lautaset tyhjenivät tarkasti.
Ainoa suurempi säätö tapahtui tapenaden kanssa. Ohjeessa ollut kalakastike kalskahti heti hieman oudolta korvaani, oltiin sentään Espanjassa eikä Aasiassa. Määrätty määrä soosia kuitenkin heitettiin tapenadea maustamaan ja mmmghhmmph... Maku muotoutui melko, hmm, merelliseksi, etten sanoisi... Ikinä koskaan milloinkaan en ole maistanut niin pahaa tapenadea! Ehdotin jo uuden satsin tekemistä, mutta H ehdotti, että huuhtelisimme siivilässä tapenaden, jolloin liika merellisyys katoaisi viemärin ihmeelliseen maailmaan. Ei huono ehdotus, sillä lopputulos alkoi jo maistua kunnon tapenadelta, mutta pieni merellinen vivahde säilyi. Serranokinkkuleivät pelastettu!
Mittaa tapenaden aineet kapeaan kulhoon ja soseuta
sauvasekoittimella tai käytä monitoimikonetta. Tarkista maku.
Sivele suupalan kokoisille leiville oliivitahnaa. Halkaise
kinkkuviipale ja kiepauta se löyhästi rullalle leivälle. Halkaise
kirsikkatomaatit ja nosta tapaspalalle. Koristele tuoreyrtillä.
Marinoidut paprikat manchego-juustolla
200 g punaista paprikaa
Marinadi:
1 dl rypsiöljyä
1/2 dl hunajaa
1 kpl sitruunaa (kuori suikaleina + mehu)
2 kpl valkosipulinkynttä (viipaloituna)
1 tl kuivattua chiliä (piripiri tai pala tuoretta chiliä)
2 rkl tuoretta rosmariinia (oksia pätkittynä)
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
250 g juustoa (manchego)
Pese paprikat, halkaise ne ja poista siemenet, kannat ja
valkoiset osat. Paahda tai grillaa paprikat mustiksi kuoripuolelta. Sulje 10
minuutiksi muovipussiin ja poista sitten mustunut kuori.
Paloittele paprikat kulhoon. Sekoita marinadin ainekset
keskenään ja kaada paprikoille. Anna maustua mielellään ainakin pari tuntia.
Leikkaa juusto paloiksi ja kiinnitä paprikapala päälle
cocktailtikulla. Koristele marinadin rosmariinilla.
Kikherneitä ja manteleita
2 dl kikherneitä
1/2 dl oliiviöljyä
1 kpl sipulia (silputtuna)
1/2 dl rusinoita
2 kpl tomaattia (kuutioituna)
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
1 dl manteleita
Liota kikherneitä runsaassa vedessä yön yli. Kaada
liotusvesi pois.
Keitä kikherneitä suolattomassa vedessä noin tunti, kunnes
ne ovat sopivan pehmeitä purtaviksi. Kokeile kypsyyttä maistamalla. Valuta
herneet.
Kuumenna 2 rkl oliiviöljyä pannulla ja kuullota siinä
sipulisilppu pehmeäksi. Lisää rusinat
tai korintit, joita voit halutessasi ensin hieman silputa. Lisää
valutetut kikherneet pannulle ja kääntele.
Lisää kuutioidut tomaatit, sitruunamehu, suola ja pippuri.
Nosta pannu hetkeksi syrjään.
Kuumenna toisella pannulla tai kattilassa ruokalusikallinen
öljyä ja ruskista siinä mantelit.
Yhdistä mantelit kikherneseokseen ja tarkista maku.
Kikkaraherkku käskettiin tarjota almogrote-juustotahnan kera, joka ei sanonut oikein mitään kenellekään. Hätäratkaisuna tein pikaisesti "Helmin kootut sotkut" -juustotahnan, joka kyllä kruunasi tämän herkun! Jääkaapista löytyi turkkilaista jogurttia, parmesaania ja sinihomejuustoa, joista tein paksun tahnan ja maustoin sen mustapippurilla ja tuoreilla yrteillä (basilika, rosmariini).
Oliiviöljy, kikherneiden ja ihanan rouskuvien manteleiden liitto nousi ehdottomasti suosikikseni illan antimista!
Juomana oli mukavan mausteinen, keskitanniininen Syrah, joka ainakin itselleni maistui huomattavan hyvin.
Jälkiruokana maistelimme espanjalaistyylistä kaakaota, joka tehtiin maidosta ja suklaasta ja joka oli todennäköisesti parasta kaakaota ikinä! Fazerina toi tosi kivan vivahteen tumman suklaan kaverina. Idea on niin ikään Makusta.
Espanjalainen kaakao
1 l maitoa
100 g suklaata (35 g Fazerinaa ja loput tummaa suklaata)
1 dl kuohukermaa
suklaarouhetta
Paloittele suklaa, lisää maito ja kuumenna sekoitellen, kunnes suklaa sulaa. Kaada kuppeihin, lisää päälle vaahdotettua kermaa, suklaarouhetta ja nauti lämpöisestä herkusta.
...ja kiskasen heti toisen postauksen perään! Tämä aika on täynnä touhua ja tohinaa, joten bloggailulle ei kertakaikkisesti ole löytynyt sopivaa rakosta. Touhu ja tohina on kyllä suurimmaksi osaksi ollut positiivista - olen aloittanut ravitsemustieteen opinnot riemumielin! Se tuo mukavaa vastapainoa ja hieman rennompaa opiskelua lääkiksen rinnalle.
Tässä ihan pikainen insight muutamaan kivaa pöperöön, joita on tullut laiteltua.
Kaali-leipäjuustovuoka sisälsi pikaisesti höyrytettyä kukka- ja parsakaalta, vuohenleipäjuustoa, pannulla kypsennetyjä punaisia linssejä kera juureksien sekä auringonkukansiemeniä.
Tyttöjen illassa tarjosin omalta osaltani keittoa paahdetuista paprikoista, joka sisälsi sen ihtensä lisäksi valkosipulia, cashewpähkinöitä ja vuohenjuustoa sekä mausteina mm. juustokuminaa, cayannea, tuoretta basilikaa ja oreganoa.
Kattaukseemme kuului tuolloin myös pyöräyttämäni pikasalaatti, N:n pikku paprikafocaccioita, A1:n Tokaj-viiniä, S:n puolukkarahkapiirakkaa, A2:n tummaa suklaata, R:n hedelmäsalaattia ja minun omppukakun jämät.
Huonosta valosta ja kännykän kuvista huolimatta tunnelma välittynee kotikatsomoihin saakka.
Kavereiden kanssa kokkailimme kotitekoisia hampurilaisia ihan oikeasta lihasta! (Luomunaudan sellaisesta.) Peruspihvien lisäksi väliin laitettiin kermaviilistä (Juustoportin luomukermis rokkaa edelleen!), partaäijästä, kurkkusalaatista, valkosipulista ja mausteista sekoitettua kastiketta, punasipulia, tomaattia, salaattia ja cheddaria.
Hampurilaissämpylät
5 dl vettä
30 g hiivaa
1,5 tl suolaa
2 tl inkkarisokeria
n. 1 l hiivaleipäjauhoja (osa spelttiä tai grahamia)
n. 1 dl rypsiöljyä
Voitele ennen paistoa vedellä ja ripota päälle seesaminsiemeniä.
Siltä se oikeasti haisi! Sveitsiläinen Appenzeller-juusto nimittäin. En muista koskaan aikaisemmin syöneeni kyseistä hajuhernettä, mutta nyt hetken mielijohteesta pakkasin sellaista ostoskoriini hankkiessani aineksi kanttarellipiirasta varten. Pahalta haisevat juustothan tunnetusti maistuvat hyvältä ja niin oli myös tämän yksilön kohdalla.
Piirakasta tuli mielestäni oikein mainiota, mutta pohja vain oli hiukan murenevaa. Ongelma olisi korjaantunut lisäämällä taikinaan hieman vettä tai hapanmaitotuotetta, mutta taikinan rakenne tuntui sitä sekoittaessani käteen suorastaan täydelliseltä, joten jätin nesteen lisäämättä. Ah, mikä hölmö olinkaan mennessäni siihen halpaan... Murupohja oli kuitenkin hyvän makuista ja eikös se ole se tärkein päämäärä pöperön laitossa.
Kanttarellipiirakka
Pohja:
150 g voita
3-4 dl spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 tl timjamia
(n. 3 rkl vettä olisin voinut vielä lisätä)
Täyte:
1 l kanttarelleja
2 kesäsipulia varsineen
1 rkl vettä
n. 1/2 tl suolaa
mustapippuria
70 g appenzelleria raastettuna
2 dl ruokakermaa
Nypi kuivat aineet ja voi sekaisin. (Lisää joukkoon vesi, jos olet niin älykäs sen tehdäksesi.) Painele pohja leivinpaperoituun piirakkavuokaan ja laita jääkaappiin.
Sekoittele sieniä kuumalla pannulla, kunnes ne ovat painuneet hieman kokoon ja neste on haihtunut. Lisää sitten voi ja sipuli ja freesaa muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä täyte pohjalle, kaada päälle juustoraaste ja kerma. Paista 200 asteessa n. 20-25 min.
Tarjoa raikkaan salaatin kanssa (rucolaa, eri värisiä paprikoita, aurinkokuivattua tomaattia, kiehautettuja ja sitruunamarinadissa makuuntuneita vihreitä papuja --> nyt niitä saa kotimaisina!!).
Tänään maistelimme iltapalaksi portugalilaisen vaihtarivieramme meille ostamaa portviiniä. Aijai, tässä juomassa on tunnelmaa pimeänä ja valitettavan syksymäisenä iltana!
Tänään ohjelmassa oli erittäin rentouttavaa ja paljon rakastamaani tunnelmakokkausta:
Tiedättekö sen tunteen, kun on yksin keittiössä, edessä on kasa laadukkaita ja tuoreita, puhtaita raaka-aineita, jotka odottavat hellää valmistusta kutkuttavan ihanaksi ateriaksi? Sen täydellisen rentoutuneen tunteen, kun voi hakata sipulia sulavin veitseniskuin ja laittaa kalafileen paistumaan pannulla tirisevään kirnuvoihin. Pirskotella avokadoöljyä ja sherryviinietikkaa rucolaan ja kruunata salaatin merisuolakiteillä. Kaataa lasiin hyvää viiniä ja istua pöydän ääreen ihailemaan horisonttiin laskeutuvaa aurinkoa. Sulkea silmät ja nuuhkaista herkullista ruokaa, avata silmät ja nähdä houkutteleva ja värikäs annos. Antaa kaiken muun liukua pois ja nauttia hyvästä ruoasta, sen mausta ja ravintoaineista ilman että mikään häiritsee.
Jos ette tiedä, kokeilkaa ja ihastukaa, sillä väittäisin, että olen juuri kokenut täydellisen olotilan.
Kuhafileen maustoin suolalla, valkopippurilla ja sitruunamehulla ja paistoin pannulla voissa molemmin puolin. Sekaan pannulle laitoin myös siitakesieniä ja hienonnetun punaisen ja tavallisen nippusipulin.
Kukka- ja parsakaalin sekä herneenpalkoja höyrytin pikaisesti. Salaatin sekoitin luomusalaattisekoituksesta (rucola, punamangoldi, vuonankaali), -kesäkurpitsasta (niiiiiiin hyvää!) sekä -tomaatista ja pirskottelin päälle kylmäpuristettua avokadoöljyä, sherryviinietikkaa ja suolakiteitä.
Raaka-aineet hankin ihanan kesäiseltä Oulun torilta ja loistavasta kauppahallista.
Eilen maistelimme ystävieni kanssa mm. Peltola Blue -sinihomejuustoa, sveitsiläistä appenzeller-juustoa, mansikoita, hunajamelonia, liminkalaista ohrarieskaa sekä kylmäsavustettuja kaloja (nieriä, siika, kirjolohi). Korkkasimme myös pullon italialaista punaviiniä, jonka muistaakseni viime kesänä laivalta. Taisipa olla ylähyllyn tavaraa ja kyllä sen heti huomasikin. Mikään sommelier en ole, joten sen kummemmin en osaa viinin makua kuvailla, mutta hyvää se joka tapauksessa oli. Erittäin hyvää.
Pienen selvitystyön jälkeen löysin vähän tietoa tästä punkusta. Se valmistetaan kaksinkertaisella käymisprosessin avulla Corvina-, Rondinella- ja Molinara-rypäleistä. Tuoksussa on tuoreita hedelmiä, kirsikkaa, granaattiomenaa ja marjahilloa. (Granaattiomena ja kirsikka tosiaan erottuivat meikäläisenkin nenuun!) Sitä luonnehditaan täydeksi, kuivaksi, tasapainoiseksi, täyteläiseksi ja suussa viipyileväksi. Jälkimaku on lievän mausteinen. (Totta turisette!) Suositellaan mm. punaisen liham juutojen ja pastan rinnalle. Jostain luin, että suomalaiset juovat punaviininsä yleensä liian lämpinä eli huoneenlämpöisenä, kun oikeampi lämpötila olisi 14-18 asteisena. Tämäkin viiniä suositellaan juotavaksi 14-16 asteisena.
Eilen joimme viinin huoneenlämpöisenä, kun otin sen suoraan viinihyllystäni, mutta tänään join sen jääkaapista jonkin verran lämmenneenä eli varmaan juurikin 14 asteisena. Makunystyräni lienevät junttiutuneen suomalaiset, mutta minusta se oli lämpimämpänä parempaa. Tietysti pullo oli viileämpään tarjoiluun mennessä ollut vuorokauden avattuna, joten sillä oli varmasti oma vaikutuksensa asiaa. Täytyy kuitenkin kokeilla ensi kerralla punkun kanssa jäähdytellä sitä vähän ennen tarjoilua ja antaa sitten uusi tuomio.
Viiniä jäi siis hieman jäljelle ja maistelin sitä tänään tunnelmaruokieni kanssa. Valkoviini olisi tietysti sopinut paremmin kalalle, mutta kun pullo kerran oli avattu, niin ei se kuhan herkullisuutta pilannut. Jälkiruokana maistelin palan raakasuklaata ja toisen tummaa vadelmasuklaata ja näiden kanssa punaviini olikin enemmän kotonaan.
Päätin, että voisin alkaa juomaan useamminkin lasin viiniä illalla, sillä se antaa minulle sanomattoman hyvät yöunet. Viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa miesmuistiin koko yön heräämättä kertaakaan! Lisäksi tämä viisasten juoma rentouttaa muutenkin. Varsinkin talviaikaan koulukiireiden painaessa niskaan se voisi tosiaan olla tarpeen.
