Uusi vuosi, kujeet eivät ainakaan toistaiseksi ole erityisen uusia. Päivät kuluvat tentteihin lukiessa ja töissä käydessä, joten kokkailuille ei isommalti ole aikaa jäänyt. Uusi Glorian Ruoka&Viini kuumottelee kovasti keittiön pöydän nurkassa ihanine Aasia-resepteineen. Reseptit eivät onneksi karkaa ja parin viikon päästä aikaa riittää kauhan varteenkin varmasti aivan eri lailla.
Lehti tarjosi myös nopeita reseptejä, joista mieltäni alkoi välittömästi ihastuttaa japanilaisittain maustettu munakas edamame-papu-avokadosalaatilla. Edamame-pavut eli vihreät soijapavut ovat jääneet minulta joitain papusekoituksia lukuunottamatta maistelematta, vaikka runsaista kehuista päätellen pitäisi kyllä kokeilla. Korvasin salaattireseptin aineksia vähän oman kaapin aineksilla. Samoin korvasin munakkaaseen ohjeistetun dashi-liemen. Ainoat vähänkään japanilaiset mausteet, joita kaapistani löytyvät, ovat tamari-soijakastike ja wasabi. Siispä lykkäsin molempia munakkaaseen. Alkuperäisestä poikennutta lopputulosta en kuitenkaan voi moittia, ateria oli mahtavan maukas!
Reseptiä voi varmasti muokata moneenkiin suuntaan, mutta avainkohdat ovat...
- munakas maustetaan sekä suolaisella että makealla ja lisäksi jollain pikantilla makulisällä
- älä polta munakasta; laske lämpöä alkukuumennuksen jälkeen riittävästi
- salaattiin jotain maukasta pähkinä- tai siemenöljyä (seesamiöljy toimi mielestäni makumaailmaan erittäin hyvin)
1/2-1 dl vihreitä herneitä (pakaste -> sulata)
60-100 g (hampunsiemen-) tofua
1/2 avokado
1/4 kurkku
1 rkl kurpitsansiemeniä
1/2 limen mehu
1/2 rkl seesamiöljyä
1/2 rkl oliiviöljyä
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
tammenlehväsalaattia (tai muuta salaattia)
Tee ensin salaatti.
Kuivaa tofu talouspaperilla, kuutioi. Kuutioi avokado ja kurkku, josta on poistettu siemenet. Sekoita tofukuutioti, avokado, kurkku, herneet, kurpitsansiemenet, limen mehu, öljyt, suola ja pippuri. Sekoita lopuksi kevyesti joukkoon salaatti.
Sekoita sitten munakkaan aineet keskenään. Kuumenna öljytty pannu, kaada munaseos pannuun. Laske lämpöä, anna munakkaan kypsyä. Tarkasta välillä, ettei pohja pala, pienennä tarvittaessa lämpöä. Kun pinta on juuri hyytynyt, kippaa kypsä munakas lautaselle. Annostele salaatti päälle.
Minulla juomana oli tarjonnan puitteissa chileläistä merlotia, mutta vehnäolut tai aasialaiselle sopiva valkkari toimisi varmasti paremmin.
Pari viikkoa sitten iski kova pad thai -mania. Juttu alkoi siitä, kun Oulun mainiossa thaikkulassa Sukho Thaissa käydessämme valitsin listalta kyseisen ruokalajin tofulla höystettynä ateriakseni. Ja olihan hyvvää!
Sukho Thain pad thai tofulla.
Jokusen päivän kuluttua kotona tuli ruoka-aika ja mietin, mitä saisi nopeasti nälkäisen vatsan täytteeksi. A-haa, pad thai! Vaikka kyseessä ei ole ollenkaan autenttinen resepti, oli se huisin hyvää jälleen. Tein tämän "mitä kaapista löytyy" -politiikalla, joten tamarindi ja kalakastike(, jotka ymmärtääkseni kuuluvat perinteisesti ruokaan,) jäivät puuttumaan. Riisinuudeleiden sijaan taas oli ihan vaan munanuudeleita, mutta tämä olikin tällainen oululainen näkemys thaimaalaisten spydäristä.
Helmin pad thai katkaravuilla
Pad thai à la Helmi
1 porkkana
lohko kerakaalia
pätkä purjoa
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
kasviöljyä
2 kananmunaa
1-2 tl punaista currytahnaa
1 rkl intiaani-/fariinisokeria
reilu loraus teriyaki-kastiketta (2 rkl?)
200 g munanuudeleita
1 dl suolapähkinöitä
150 g katkarapuja
1/2 limen mehu
hienonnettua persiljaa/korianteria
Keitä munanuudelit, huuhtele siivilässä hyvin. Suikaloi porkkana ja kaali, hienonna valkosipuli ja chili. Kuullota kuumalla pannulla muutama minuutti. Riko mukaan kananmunat ja sekoita kokkelimaiseksi. (Laske lämpöä, etteivät rehut kärähdä.) Lisää sitten nuudelit, currytahna, sokeri, teriyaki ja pähkinät. Nostele niin, että kaikki ainekset sekoittuvat hyvin. Lopuksi lisää katkaravut, limemehu ja hienonnettu persilja/korianteri. Kuumenna (, mutta älä liikaa, etteivät katkikset sitkisty).
Muutama viikko takaperin minun oli määrä mennä viisauden hampaan poistoleikkaukseen, mutta sainkin vapautuksen hammaslääkärin tuolissa istuessani. Hammas oli puhjennut ihan sievästi, eikä sitä nähty tarvetta poistaa, jipii!
Olin varautunut etukäteen kurjimusten viikonloppuun maatessa buranakoomassa ja naama turvonneena. Kun tätä ei ollutkaan luvassa, niin eihän siinä muuta voi kuin järjestää juhlat! Niistä tuli ilalllisjuhlat, joihin kutsuttiin pikapikaa kaveri siskoineen ja tämän poikaystävineen. Ruoka syntyi käytännössä parissa tunnissa, niin se käy, kun on fiilinki päällänsä! Hyödynsin taas ikisuosikkiani, Lähi-Itä-teemaa. Siellä käytetyt mausteet, tahnat ja paahteiset maut, pikkusyötävät... Se vain on iskenyt minuun lähtemättömästi. Ohjeet eivät ole nyt kunnon ohjeita, en oikein muutenkaan ole sellaisia tottunut käyttämään... Palikkamalliohje kuuluu myös jotenkin tällaisen rennon illallisen laittamiseen: ei turhia paineita, vaan kepeää kokkailua hyvän musiikin soidessa ja kynttilän palaessa.
Ryynit kattilaan, kiehuva vesi ja mausteet perään, kansi päälle ja let it be.
400 g broilerisuikaleita (tai tofua)
oliiviöljyä
valkosipulia
korianteria
paprikajauhetta
chilijauhetta
raastettua sitruunankuorta, sitruunamehua
suolaa, mustapippuria
Kuumenna öljyssä mausteita ja valkosipulia, älä kuitenkaan polta täydellä teholla. Lisää broiskut ja paistele kypsäksi kovemmalla teholla. Mausta lopuksi sitruunahommilla, suolalla ja pippurilla.
Olen vallan ihastunut Onko nälkä? -blogin rouhean äijäisiin resepteihin, vaikka pääasiassa omat pöperöni vähän toisenlaisia ovatkin. Nyt oli kuitenkin taas sen verran kutkutteleva resepti, jota piti lähteä kokeilemaan. Tikka Masala - "tunteella ja ajan kanssa", kuten blogin pitäjä ruokaa kuvaili. Sellainen ruokahan tämä vähän olikin.
Oli ihanaa mittailla läjäpäin mausteita pannuun ja tuoksutella niitä, surauttaa ainekset tasaisen kauniiksi kastikkeeksi ja pyöräyttää kanankoivet syntyneeseen marinadiin maustumaan. Itse ruokalajin valmistus alkoi toista päivää myöhemmin samanlaisella proseduurilla, mutta en raaskinut sotkea sauvasekoitinta ja jätin kastikepohjan soseuttamatta. Minusta tuli näinkin oikein hyvä, tai ainakaan paremmasta en tiedä!
Lopullisen, pitkään haudutetun kastikkeen maustoin vielä ohjeesta poiketen muutamalla kuutiolla äidin kasvimaan pinaattia ja sitruunamehupurskauksella. Ennen näitä lisäyksiä ainakin minun versioni oli kaipasi raikastusta. Saattoipa silläkin olla tekemistä asian kanssa, että korianteripuskaa minulla ei tällä kertaa ollut käytössäni. Voikin jäi lopuksi välistä, mutta muutoin noudatin ohjetta yllättävänkin kuuliaisesti.
Ai niin, taisin unohtaa. Oli ihan tosi hyvää, aivan kuin oikeassa intialaisessa!
Asiaan palataan vielä kasvisreseptin kera, nyt kun olen valaistunut kastikkeen tekemisessä.
(Piti muuten pari kertaa muistella oikeinkirjoitussääntöjä: kuinka se Lähi-itä taas kirjoitetaankaan oikeaoppisesti...)
Apuva! Joulukuu on jo huisin pitkällä ja minun jouluruokapostaukset on jääneet aika olemattomiksi. Aina sitä ajattelee marraskuun viimeisellä viikolla, että tässähän on koko joulunaika vasta edessä. Yhtä usein joudun kuitenkin toteamaan joulukalenterin yksinumeroisten päivien loppuessa, että ounou, miten tämä kuukausi näin nopeaa kuluu! Harhakuvitelmissani joulukuun ensimmäisen kymmenen päivän kuuluisi kestää noin kuukauden verran. Ensi vuonna alan pirskatti vieköön jouluilemaan nasta laudassa jo lokakuussa. Ei kaikkea haluamaansa muuten voi ehtiä tekemään!
Itse asia liittyi siis parin viikon takaisiin pikkujouluihin, joissa kokkailimme tyärien kanssa Lähi-itä-henkistä ruokaa. Tämän vuoden Kotilieden Jouluherkut-lehdessä olikin laitettu pikkujoulumenu samalla idealla, joten otimme siitä vaikutteita ruokiimme.
Listalla oli...
- hedelmäinen salaatti
- täytettyjä oliiveja
- tahinimuhjua (sauvasekoitin ei jaksanut jauhaa siemeniä, joten tuli muhjua, joka sattuikin olemaan mainio lisuke!)
- jogurtti-porkkanakastiketta
- pilahvia
- marinoituja papuja
- paistettua halloumia
- papulisuketta
- pannuleipää
- halva-appelsiinijälkiruoka
Että olihan meillä taas kystä kyllä. Ja olihan se vielä hyvvääki kaiken lisäksi.
Tarjoiluastiaan kerrostetaan appelsiinipaloja, murusteltua halvaa, pilkottuja taateleita ja pähkinöitä ja päälle valutetaan lopuksi hieman hunajaa. Tarjoillan sinältään tai jäätelön kanssa.
Jos pitäisi valita tuoksujen ja makujen väliltä, joutuisin todella tiukkaan paikkaan. Niin paljon kuin mauista pidänkin, saattaisin ehkä kuitenkin valita tuoksut. Niihin liittyy niin syviä tunteita ja rakkaita muistoja, joita ilman en voisi kuvitella eläväni. Tähän tulokseen päädyin taas kerran kokkaillessani kardemummalla maustettuja uunijuureksia ja keittäessäni chai lattea.
Taisipa olla kerta ensimmäinen, kun keittelin chai laten ihan alusta alkaen. Helppoa ja nopeaahan tuo oli kuin mikä! Ensimmäiseen satsiin laitoin turhan niukasti teetä, mutta seuraavasta versiosta tuli parempi. Teelusikka tai pari sitruunan tai appelsiinin kuorta ei varmasti olisi ollut huono veto! Taidanpa kokeilla sitä seuraavalla kerralla, vaikka eivät varmaankaan alkuperäiseen chaihin kuulu. Kokeilin myös makeuttaa ensimmäisen chain hunajalla, mutta jotenkin aromaattinen inkkari sopi minusta tähän paremmin. Sekin lienee kuitenkin makuasia.
Chai latte (2 annosta)
5 dl vettä
2 kanelitankoa
6 kokonaista neilikkaa
1 1/2 tl kardemumman siemeniä
pala tuoretta inkivääriä kuorittuna ja siivutettuna
1 rkl mustaa teetä
1/2-1 rkl intiaanisokeria
1-2 dl maitoa, osa vaahdotettuna
Keitä vettä ja mausteita 10-15 min. Lisää tee ja sokeri, anna hautua noin 5 min. Lisää maito ja kaada korkeisiin laseihin. Nosta pinnalle maitovaahtoa.
Varastossa olis paljon kunnianhimoisempia postausaiheita, mutta kameran ketku ei suostu luovuttamaan kuviaan koneelle (, koska joku on sattumoisin hukannut usb-piuhan...). Jotain haluttais skriivailla, joten kulkekoon tämä kirjoitus nimellä Turha postaus.
Löysin kuvavarastosta muutaman välipala-aiheisen otoksen (, joista voi vain ajatella, että miksi ihmeessä olen vaivautunut ottamaan kuvan näistä...), mutta toisaalta välipalat ovat joskus vähän vaikea kapitteli. Mitä silloin syödään?
Riippuu tietty vähän nälän asteesta ja odotettavissa olevasta viiveestä seuraavaan ruoka-aikaan. Jos on isompi nälkä ja esim. treeniä pukkaa, niin turvaudun usein niinkin yllättävään vaihtoehtoon kuin (kaura)puuroon. Tähän puuroon oli vielä saatavilla kauden nektariineja sekä tuoreita mustaherukoita ja mansikoita (ah ja oh). Joskus sekoitan mukaan myös rahkaa tai soijajogurtti/-maitoa. Kuvan puurossa on muistaakseni rahkaa, mikä onkin yllättävän kiva lisä sekoitettavaksi puuron joukkoon. Silloin tällöin villiinnyn ja lorotan sekaan myös hieman hunajaa, siinä vasta herkku!
Voi taivas, postaan RIISIKAKUSTA...
Tässä taas on riisikakku! Päälle levitin pitkästäpitkästä aikaa Tartexia, joka maistui yllättävän hyvältä! Aikoinaan se meni alas lähinnä runsaan rehuläjän kyydissä, mutta nyt makuelämys oli huomattavasti miellyttävämpi. Tartexin lisäksi kakulta löytyy ihan perus salaatti&paprika ja ekstrana -30%-hamstrauksen seurauksena Valion kotijuustoa. Maistui!
Tämä eilen syöty "aamupala" (klo 14 nautittu) ei ole ihan normisettiä aamuaterialla tai välipalalla, vaan on enemmänkin lounas- tai päivälliskategoriaan sopiva. Lautasella sitruunalla, suolalla ja pippurilla maustettua paistettua siikafileetä, salaatti lehtisalaatista, rucolasta, salaattisipulista, kurkusta, paprikasta, oliiveista, basilikasta, kotijuustosta ja persimonista. Lisäksi keitettyä parsaa (, kun halvalla sain!) kurpitsaöljyllä ja sitruunasormisuolalla höystettynä. Mitäpä siihen lisäämään.
Loppuun vielä pari tunnelmaa jokunen aika sitten testaamastamme Sukhothai-nimisestä thaimaalaisesta Oulussa. Positiivinen kokemus, kannattaa käydä kokeilemassa!
Kasvisannokset. Jotan tofusooseja, ei voi muistaa nimiä.
Kun ajelee autolla pitkää matkaa yksiksensä, eikä radion kuuntelukaan enää sytytä ja kahvillekaan ei viitsi pysähtyä, on loistava sauma alkaa kehittelemään uusia kokkauksia. Tällaisen prosessin tuloksena valmistui eilen illallissalaatti tyttöjen iltaan. Hirveän harvoin tulen laittaneeksi aasialaista ruokaa, mutta nyt tuli sellainen olo, että makuhermoni tahtovat tuntea chiliä, limeä, seesamia, papaijaa. Kymmenen minuuttia ennen kaupan sulkeutumista ryntäsimme sisään ja yllättävästi kaikki raaka-aineet löysivät tiensä kauppakassiin. Innovaationi pääsi toteutukseen ja hyvähän tuosta tuli. Lisäksi pimeä ja myrskyävä sää korostivat salaatin raikkaita ja puhtaita makuja. Kun pöydässä oli vielä emäntämme laittamaa nami-focacciaa ja mutakakkua, niin tulihan tuo masu taas täytettyä...
Inspiraatiosalaatti
1 parsakaali
2-3 rkl seesamiöljyä
2 rkl limemehua
1 punainen chili
3 rkl hienonnettua tuoretta korianteria
1 rkl vettä
1-2 tl sokeria
ripaus suolaa (soijakastikettahan tähän olis pitäny laittaa!)
Höyrytä parsakaalin nuput napakoiksi, jäähdytä. Sekoita seesamiöljy, limen mehu jne sekaisin kastikkeeksi ja yhdistä suupaloiksi pienittyjen parsakaalin nuppujen kanssa. Anna maustua, sekoittele välillä.
Paloittele avokado ja papaija ja levitä vuonankaali salaattivadille. Paahda pähkinät.
Siivuta tofu, riko yhteen kulhoon kananmuna ja laita toiseen seesaminsiemeniä ja suolaa. Pyöräytä tofusiivut ensin munassa, sitten seesaminsiemenissä ja heitä sitten pannulle paistumaan rypsiöljyyn. Paista molemmin puolin ja asettele sitten salaattipedille parsakaalien päälle. Ripota lopuksi päälle cashewit.
Tänä aamuna kävimme parin kaverin kanssa Oulun Cafe Provencessa uudella lauantaibrunssilla ja olimme todella tyytyävisiä! Hintaa oli vain 10,90, mutta lautaselta löytyi vaikka mitä! Leikkeleitä, kasviksia, pieni suolainen piiras, juustoa, hilloa, croissant, hedelmä, appelsiinimehu, kahvi/tee, pieni leivos, pala suklaata... Ainoa miinus oli, että nektariini oli hieman raaka, mikä nyt on aika pieni puutos. Kahvila on vielä oikein viehättävä, joten voin ehdottomasti suositella!
Kuva-arkistoja selaillessani törmäsin postaamattomaan kuvamateriaaliin huhtikuisesta turkkilaisesta menustamme. Ostin kevättalvella kirjan turkkilaisesta keittiöstä ja sen innoittamana laittelimme tyttöjen kanssa pöytään ihan kunnon kattauksen!
Tarkkoja ohjeita minulla ei ole saatavilla täällä Kuopion puolessa, joten tästä tulee vähän tällainen fiilispohjainen päivitys. Toivottavasti se inspiroi!
Olen varmaan mainostanut joskus aikaisemminkin, mutta ruokakulttuurien maailmassa yksi suurista suosikeistani on Lähi-idän keittiö. Monipuolinen kasvisten ja mausteiden käyttö, värit ja useat "pikku"ruoat eli mezet tekevät siitä erityisen nautinnollisen ja myös sopivan seurusteluun ja ystävien kanssa nautittavaksi.
Porkkanatahna ja valkosipulijogurtti
Porkkanaa, sitruunamehua, timjamia, suolaa, pippuria ja valkosipulijogurttia
Pähkinä-taatelicouscous
Couscousia, pannulla oliiviöljyssä ja korianterissa paistettua porkkanaa, saksanpähkinöitä ja manteleita sekä taateleita.
Perjantai-illan kunniaksi hieman intialalishenkisiä tarjoiluja ystäville. Salaatista tuli aivan huippua, limevinegretti rocks! Currya olisin voinut maustaa vähän ronskimminkin, mutta perushyvää sekin. Jälkkäri oli taasen vallan mainiota ja tulipahan kokeiltua tällaista hedelmäistä paistosta ekaa kertaa.
Vinegretti:
1/2 dl vettä
1 limen kuori ja mehu
1 tl inkkarisokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria
3 rkl avokadoöljyä
Kiehauta vesi ja limen kuori. Lisää limen mehu, mausteet ja öljy ja nosta kattila pois liedeltä. Anna jäähtyä.
Leikkaa kurkku, kuorittu porkkana ja mango tikuiksi ja levitä salaattipedille. Valuta päälle vinegretti ja ripottele paahdettuja cashewpähkinöitä.
Tarjolla oli myös naan-leipää, josta ei ole kelvollista otosta. Hyviähän nuo ovat pirulaiset, vaikka miten päin katsoisi. Taikina valmistin jotensakin näin:
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää jogurtti, suola ja sokeri ja alusta jauhot mukaan vähitellen. Lisää loppuvaiheessa öljy. Kohota taikinaa noin 45 min.
Jaa taikina noin 10 osaan. Taputtele, venytä ja pulikoi soikean muotoisiksi leiviksi ja laita uunipellille. Kohota noin 15 min ja paista 250 asteessa 5-8 min. Voitele uunista ottamisen jälkeen juustokuminalla maustetulla voisulalla. Tarjoa heti.
Hän oli hieman haastava kuvauskohde, eteenkin valkoiselta lautaselta nautittuna.
Pilko munakoiso kulhoon ja itketä kuutioita (ripottele suolaa päälle ja anna seistä 15-30 min). Kaada neste pois ja pyyhi talouspaperilla ylimääräinen suola. Pilko paprika, tofu ja valkosipulinkynnet. Kuullota öljyssä currytahnaa ja garam masalaa sekä valkosipulinkynsiä. Lisää tofukuutiot ja jatka paistelua hetki. Lisää pinaatti ja anna sen sulaa. Heitä mukaan vielä kookoskerma ja hauduttele pataa noin 10 min. Mausta suolalla ja tarvittaessa muilla lisäosasille. Tarjoa jasmiiniriisin (aika hurja veto meikäläiseltä!), keitetyn ohran tai speltin kanssa.
Muruseos:
50 g voita sulana
1 dl mantelirouhetta
1 dl kaurahiutaleita
60 g tummaa suklaata rouhittuna
1-2 rkl inkkarisokeria
Lisäksi: vaniljajäätelöä
Pilko hedelmät uunivuokaan. Purista päälle sitruunamehua ja ripota kardemummaa. Sekoita muruseoksen aineet keskenään ja levitä hedelmien päälle. Paista 200 asteessa 15-20 min ja tarjoa vaniljajäätelön kanssa.
Tissutteluvinkkuna maistelimme mielestäni aivan mainiota punaviiniä, Yali Shiraz Cabernetia. Jos tuohon hintaan tosiaan lähtee (tämä oli siis vieraiden tuomisina), niin aivan varmasti nappaan joskus mukaani! Ruoalle valittuna oli Black Tower Riesling Gewürztraminer, joka niin ikään oikein hyvää viiniä. Ja ehkä sillä seurallakin oli tekemistä asian kanssa...
Pienien SingStar-laulutreenien jälkeen nautimme suuresta kulttuuriteosta vuodelta 1954. Tappajaninjamuurahaiselokuva Yön pedot (eng. Them), joka oli aikanaan voittanut Oscarin erikoistehosteista, jaksoi viihdyttää käsinukkemaisine jättimurkkuineen ja ihan vaan siitä syystä, että sattui olemaan 50-lukulainen jännityselokuva. Kaikkea sitä.
Vietin parin ystävän kanssa eilen ihanan sushi-illan, joka oli samalla ensimmäinen kerta, kun olin itse laittelemassa sushia. Aika näperrystä, mutta mielestäni hauskaa sellaista ja seurassa hommasta suoriuduttiin yllättävän nopeasti.
Suosikikseni kohosi mahdollisesti munakas-sushi, vaikka kaikki olivat ihania! Luulen kyllä, että tämä ruoka ei olisi minulle puoliksikaan yhtä herkkua, ellen rakastaisi wasabia. Se vain on niin i-h-a-n-a-a! Kipakka maku ja raikas nenänieluun kohoava tujaus ei tosiaankaan jätä kylmäksi, edes -30 asteen pakkasessa. Tykkäisin käyttää wasabia enemmänkin, mutta en ole vielä keksinyt liikaa hyviä keinoja. Mielessäni ovat pitempään kukkuneet myös raakailu-blogien sushit, jotka kuulostavat herkuilta. Tuo riisi kun ei ole ykkössuosikkejani raaka-ainelistalla, niin seuraavaksi voisin hyvinkin kokeilla jotain tällaista tai tällaista.
Me teimme riisin vähän helpommalla tavalla kirjaston sushikirjan mukaan. Siinä etikkaan ei lisäilty suolaa ja sokeria, vaan sitä pirskoteltiin sellaisenaan riisin päälle. Koska minulla ei ole käyttämäämme ohjetta, tässä on Kikkomanin sivuilta löytynyt ohje. Olisi varmasti maukas tämänkin!
Huuhtele riisiä
siivilässä juoksevan veden alla, kunnes siitä valuva vesi on kirkasta. Aseta
riisi siivilässä sivuun noin tunniksi, jotta se pääsee turpoamaan. Tämän jälkeen
laita riisi kattilaan, kaada päälle vettä ja anna kiehua noin kaksi minuuttia
ilman kantta. Käännä lämpö pienelle. Laita kansi päälle kun vesi kiehuu
hiljakseltaan ja anna riisin olla noin 15 minuutin ajan. Tällä välin kuumenna
viinietikka, sokeri ja suola jatkuvasti sekoittaen, kunnes sokeri ja suola ovat
liuenneet. Älä anna seoksen kiehahtaa. Jäähdytä seos kädenlämpöiseksi. Aseta
riisi isoon kulhoon ja kaada jäähtynyt etikka-suola-sokeri -seos riisin
joukkoon vähitellen puulastaa käyttäen. Seoksen tulisi päällystää riisi, ei
kastella sitä läpimäräksi. Jätä riisi jäähtymään huoneenlämpöiseksi.
Kasvis-sushi
nori-arkkeja
sushiriisiä
kurkkua, paprikaa, avokadoa ohuina suikaleina
tahinia (notkista vähän vedellä ja soijalla)
soijakastiketta, wasabia
Levitä pitkittäin puolitetuille nori-arkeille sushiriisiä, jätä reunoille noin sentti vapaata. Levitä toiseen reunaan riisin päälle tahinia, päälle kasvissuikaleita ja rullaa tästä reunasta lähtien. Kostuta sormia, niin saat nori-arkin reunat pysymään kiinni. Viipaloi rulla suupaloiksi. Tarjoa wasabin ja soijakastikkeen kanssa.
Munakas-sushi
6 kananmunaa
1 tl sakea
1 tl omenaviinietikkaa
2 tl soijakastiketta
1/4 tl suolaa
1 tl sokeria
sushiriisiä, nori-arkkeja
Sekoita muniin muut aineet ja vaahdota kevyesti vatkaten. Sivele paistinpannuun öljyä ja paista ensin kolmasosa munaseoksesta molemmin puolin. Nosta lautaselle, kääri rullaksi ja paista seuraava kolmannes. Nosta edellinen rulla seuraavan valmiin munalätyn päälle ja pyöritä molemmat yhdessä rullaksi. Tee vielä viimeinen munakas ja rullaa samalla tavalla. Anna jäähtyä ja leikkaa viipaleiksi.
Muotoile riisistä palleroita munakassiivujen päälle, pyöräytä ympärille suikale nori-arkkia ja kiinnitä kostein sormin.
Tofu-sushi
300 g maustamatonta tofua
3 rkl soijakastiketta
4 rkl sakea (riisiviinaa)
1 tl fariinisokeria
1 tl chilihiutaleita (tai 2 tl chilikastiketta)
2 tl seesamiöljyä
2 cm pala inkivääriä raastettuna
1 hienonnettu valkosipulinkynsi
sushiriisiä, nori-arkkeja, ruohosipulia
Sekoita marinadin ainekset ja kaada noin puolen sentin paksuisiksi leikattujen tofusiivujen päälle. Anna tofun marinoitua ainakin tunti tai kaksi, käännä tofu siivuja maustumisen aikana.
Muotoile riisistä palleroita tofusiivujen päälle, pyöräytä ympärille suikale nori-arkkia ja kiinnitä kostein sormin. Sido lopuksi ympärille ruohosipulin varsi.
Jälkiruoaksi valmistui viime vuoden blogihitti, key lime pie, johon käytimme Ruokahommia-blogin ohjetta, joka puolestaan oli peräisin Voisilmipelistä. Pidin piirakan kirpeydestä kovasti ja sen rinnalla tarjoiltu löysä kermavaaahto pehmensi makua mukavasti. Luulen, että kuitenkin raastoimme limen kuorta hieman liian raivokkaasti saadaksemme kokoon tuon 4 rkl kuoriraastetta, koska sivumakuna oli aistittava pieni kitkerä. Olen melko varma, että tuo johtui juurikin sitruksen kuoren liian syvien kerrosten päätymisestä tortun täytteeseen.
Kaikille seurueessamme piiras ei maistunut yhtä hyvin, vaan torttaa kommentoitiin "liian tujakaksi ja turhan limeiseksi". Tästä ongelmasta olisi ehkä päästy tyytymällä pelkkään mehuun täytteen maustamisessa, mutta olisikohan tuo enää maistunut 'key limeltä'. Jaa-a.
Key lime pie
Täyte:
4 rkl raastettua limenkuorta (mitä neljästä liemstä lähtee)
4 keltuaista
1 tlk (400 g) kondensoitua maitoa
1 dl tuorepuristettua limemehua (4 limestä)
Pohja:
150 g digestive-keksejä
75 g voita
Lisäksi:
limesiivuja
kermavaahtoa
Tee ensin täyte. Vatkaa kulhossa limenkuorta ja keltuaisia
muutama minuutti, kunnes väri muuttuu vihertäväksi. Lisää sen jälkeen sekaan
maito koko ajan kevyesti vatkaten, ja lopuksi mehu. Jätä huoneenlämpöön noin
puoleksi tunniksi -- tänä aikana täytteen tulisi saostua huomattavasti.
Tee pohja: Jauha keksit hienoksi joko monitoimikoneessa tai
vanhanaikaisesti nuijimalla. Sulata voi ja sekoita keksien sekaan.
Laita irtopohjavuoan tai piirakkavuoan pohjalle leivinpaperi
ja painele keksi-voiseos pohjalle ja osittain reunoille.
Paista pohjaa 165-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia, kunnes
se alkaa hieman ruskistua.
Ota sen jälkeen pohja uunista ja kaada päälle täyte. Laita
takaisin uuniin n. 15-17 minuutiksi. Piiras on valmis, kun täyte on asettunut,
mutta heilutettaessa tytisee vielä. Huomaa, että key lime pien ei kuulu
ruskistua uunissa.
Jäähdytä piiras kokonaan ja viilennä sen jälkeen
jääkaapissa. Tarjoile limesiivujen ja kermavaahdon kanssa.
