Rauha, mielenrauha

Tänään ohjelmassa oli erittäin rentouttavaa ja paljon rakastamaani tunnelmakokkausta:

Tiedättekö sen tunteen, kun on yksin keittiössä, edessä on kasa laadukkaita ja tuoreita, puhtaita raaka-aineita, jotka odottavat hellää valmistusta kutkuttavan ihanaksi ateriaksi? Sen täydellisen rentoutuneen tunteen, kun voi hakata sipulia sulavin veitseniskuin ja laittaa kalafileen paistumaan pannulla tirisevään kirnuvoihin. Pirskotella avokadoöljyä ja sherryviinietikkaa rucolaan ja kruunata salaatin merisuolakiteillä. Kaataa lasiin hyvää viiniä ja istua pöydän ääreen ihailemaan horisonttiin laskeutuvaa aurinkoa. Sulkea silmät ja nuuhkaista herkullista ruokaa, avata silmät ja nähdä houkutteleva ja värikäs annos. Antaa kaiken muun liukua pois ja nauttia hyvästä ruoasta, sen mausta ja ravintoaineista ilman että mikään häiritsee.

Jos ette tiedä, kokeilkaa ja ihastukaa, sillä väittäisin, että olen juuri kokenut täydellisen olotilan.

Kuhafileen maustoin suolalla, valkopippurilla ja sitruunamehulla ja paistoin pannulla voissa molemmin puolin. Sekaan pannulle laitoin myös siitakesieniä ja hienonnetun punaisen ja tavallisen nippusipulin.

Kukka- ja parsakaalin sekä herneenpalkoja höyrytin pikaisesti. Salaatin sekoitin luomusalaattisekoituksesta (rucola, punamangoldi, vuonankaali), -kesäkurpitsasta (niiiiiiin hyvää!) sekä -tomaatista ja pirskottelin päälle kylmäpuristettua avokadoöljyä, sherryviinietikkaa ja suolakiteitä.

Raaka-aineet hankin ihanan kesäiseltä Oulun torilta ja loistavasta kauppahallista.

Eilen maistelimme ystävieni kanssa mm. Peltola Blue -sinihomejuustoa, sveitsiläistä appenzeller-juustoa, mansikoita, hunajamelonia, liminkalaista ohrarieskaa sekä kylmäsavustettuja kaloja (nieriä, siika, kirjolohi). Korkkasimme myös pullon italialaista punaviiniä, jonka muistaakseni viime kesänä laivalta. Taisipa olla ylähyllyn tavaraa ja kyllä sen heti huomasikin. Mikään sommelier en ole, joten sen kummemmin en osaa viinin makua kuvailla, mutta hyvää se joka tapauksessa oli. Erittäin hyvää.

Pienen selvitystyön jälkeen löysin vähän tietoa tästä punkusta. Se valmistetaan kaksinkertaisella käymisprosessin avulla Corvina-, Rondinella- ja Molinara-rypäleistä. Tuoksussa on tuoreita hedelmiä, kirsikkaa, granaattiomenaa ja marjahilloa. (Granaattiomena ja kirsikka tosiaan erottuivat meikäläisenkin nenuun!) Sitä luonnehditaan täydeksi, kuivaksi, tasapainoiseksi, täyteläiseksi ja suussa viipyileväksi. Jälkimaku on lievän mausteinen. (Totta turisette!) Suositellaan mm. punaisen liham juutojen ja pastan rinnalle. Jostain luin, että suomalaiset juovat punaviininsä yleensä liian lämpinä eli huoneenlämpöisenä, kun oikeampi lämpötila olisi 14-18 asteisena. Tämäkin viiniä suositellaan juotavaksi 14-16 asteisena.

Eilen joimme viinin huoneenlämpöisenä, kun otin sen suoraan viinihyllystäni, mutta tänään join sen jääkaapista jonkin verran lämmenneenä eli varmaan juurikin 14 asteisena. Makunystyräni lienevät junttiutuneen suomalaiset, mutta minusta se oli lämpimämpänä parempaa. Tietysti pullo oli viileämpään tarjoiluun mennessä ollut vuorokauden avattuna, joten sillä oli varmasti oma vaikutuksensa asiaa. Täytyy kuitenkin kokeilla ensi kerralla punkun kanssa jäähdytellä sitä vähän ennen tarjoilua ja antaa sitten uusi tuomio.

Viiniä jäi siis hieman jäljelle ja maistelin sitä tänään tunnelmaruokieni kanssa. Valkoviini olisi tietysti sopinut paremmin kalalle, mutta kun pullo kerran oli avattu, niin ei se kuhan herkullisuutta pilannut. Jälkiruokana maistelin palan raakasuklaata ja toisen tummaa vadelmasuklaata ja näiden kanssa punaviini olikin enemmän kotonaan.

Päätin, että voisin alkaa juomaan useamminkin lasin viiniä illalla, sillä se antaa minulle sanomattoman hyvät yöunet. Viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa miesmuistiin koko yön heräämättä kertaakaan! Lisäksi tämä viisasten juoma rentouttaa muutenkin. Varsinkin talviaikaan koulukiireiden painaessa niskaan se voisi tosiaan olla tarpeen.