Kakkua Jussille! Eiku...

Vaikka juhannusjuhla onkin nyt käsillä, syntyi tämä kakku enemmänkin äitini ja isäni 22-vuotisen avioliittotaipaaleen kunniaksi. He kun astuivat avioon juhannusaattona 1989. Halusin tehdä raikkaan kesäisen mansikkakakun ilman sen kummempia kommervenkkejä. Jotain pikku säätöä oli kuitenkin loppujen lopuksi pakko kehitellä, joten tein kakun toiseen väliin sitruunakiisselin. Maissijauho oli loppu, joten jouduin suurustamaan kiisselin perunajauholla.

Mansikkakakku isille ja äitille

Pohja:

6 munaa

2 dl inkkarisokeria

1 dl puolikarkeita spelttijauhoja

1/2 dl hiivaleipäjauhoja

1/2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Kostutukseen:
2-3 dl maitoa

Sitruunakiisseli:

1/2 ison sitruunan mehu ja kuori raastettuna

2 dl vettä

1/3 (- 1/2) dl inkkarisokeria

2 tl vaniljasokeria

1 1/2 rkl perunajauhoja

1 keltuainen

25 g voita

Kermatäyte:

noin 2 dl kermaa vaahdotettuna

75 g mascarponea

vajaa 1 dl turkkilaista jogurttia

Lisäksi:

kermaa vaahdotettuna

mansikoita

kirsikoita

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää kuivat aineet siivilän läpi. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa 40-45 min.

Sekoita kattilassa vesi, sitruunamehu ja kuori ja inkkarisokeri kiisseliä varten. Kiehauta, ota pois liedeltä ja lisää vesitilkkaan sekoitetut perunajauhot ohuena nauhana. Nosta takaisin liedellä ja kuumenna ensimmäiset kuplat pintaan. Poista levyltä ja lisää voi, keltuainen ja vaniljasokeri.

Sekoita kermatäytteen ainekset.

Halkaise pohja kolmeen osaan. Kostuta pohjia maidolla ja täytä: ensimmäiseen väliin kiisseli ja reilusti mansikoita, toiseen väliin kermatäyte ja lisää mansikoita. Koristele kermavaahdolla, mansikoilla ja kirsikoilla.

Itse en nykyään enää tykkää laittaa kermavaahtoon sokeria ja suosittelen kyllä kokeilemaan. Kaverini ovat katseleet vähän epäillen touhujani, mutta ovat lopulta olleet aivan ihmeissään siitä, kuinka hyvältä pelkkä kermavaahto maistuu. Sokeroitu kerma kun ei maistu juuri miltään muulta kuin... Nii-in, sokerilta.

Kakkua ei ole vielä maistettu, mutta ei ainakaan näytä kovin huonolta. Kostutusta saa ehkä eniten jännittää, se kun on minulle aina ollut vaikein osa täytekakun teossa. Kyllä sekin silti yleensä onnistuu, että kyseessä on ehkä enemmän oma hassu pelkoni.

Aurinko kurkistelee pilven takaa! Ehkä vielä saadaan hieno sää juhannusyöksi. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille! Nautitaan hyvästä ruoasta! (: