tiistai 7. heinäkuuta 2009

Tour de saaristo

Tulin tänä aamuna kotiin saariston pyöräretkeltä ja pitemmittä lörinöittä tässä muutama ruokaotos reissusta.

Ekana päivänä söimme Paraisissa tosi ihanassa pienessä ravintola Kakluunissa. Ruoka oli taivaallisen hyvää. Salaattipöytä oli pienehkö, mutta sen laatu korvasi määrän. Mehevää jäävuorisalaattia, marinoituja porkkanoita ja kesäkurpitsaa, oliiveja, herkullista riisisalaattia, siemeniä, rusinoita, kastiketta... Muistinkohan kaiken. Pääruokana kuhaa porkkana-smetanakastikkeessa. Annokseen kuului valinnan mukaiset perunat, mutta pyysin jättämään ne pois ja sain tilalle ihania höyrytettyjä kasviksia. Kuha ja kastike olivat huikeita, ehkä parasta pöperöä ikinä. Toinen kaverini söi niin ikään parasta koskaan syömäänsä pastaa (feta-kasvispasta) ja myös seurueemme kolmas jäsen oli hyvin tyytyväinen wiener schnitzeliinsä ja pestokeittoon alkuruokana. (Alkuruoaksi sai valita keiton tai salaatin.)

Toinen kuvauskohde on Turun Stockmannilla olevassa ravintola-kahvilassa syöpötelty annos. Nälkä oli niin, että näköä ja haittasi eli ruokaa upposi napaan aika kunnioitettava kasa. Iso salaatti ja keitto. Keittona ollut lohikeitto ei kovin ihmeellistä: hyvää, mutta paljon parempaakin olen saanut. Lisäksi E621 maistui läpi aika selvästi. Seuraavana päivänä söimme samassa paikassa ja nyt tarjolla oli kukkakaalikeittoa. En kertakaikkisesti voinut syödä sitä, niin arominvahventeista se oli. Salaattipöytä sen sijaan oli ihanaisen runsas. Sunnuntaina(kuvassa) hieman vaatimattomampi kuin toisella aterialla maanantaina. Perusainekset tietysti eli jäävuorisalaatti, kurkku, tomaatti, porkkanaraaste, ananas, oliivit ja feta. Lisäksi ihanaa rosepippurista perunasalaattia, marinoituja kesäkurpitsaa sekä parsa- ja kukkakaalta, kinkkua, silliä(uudet perunat kuuluivat myös tarjontaan), kastikkeita, siemeniä; lähes kaikkea, mitä toivoa saattaa. Leipäkoristakin löytyi hyvä valikoima: ruista paria sorttia, patonkia ja paria vaaleaa. Levitteinä raejuusto-yrttilevitettä sekä voita ja margariinia. Juomana vesi. Me likes. Mutta keiton olisi kyllä voinut skipata. Ahneuksissaan ja nälissään sitä kuitenki otti senki, vaikka natriumglutamaattisuus oli aavistettavissa.

Söimme toki muutakin, mutta ei mitään kovin järisyttävää, joten jättäkäämme niiden puiminen.

Ei kommentteja: