Oli ihanaa mittailla läjäpäin mausteita pannuun ja tuoksutella niitä, surauttaa ainekset tasaisen kauniiksi kastikkeeksi ja pyöräyttää kanankoivet syntyneeseen marinadiin maustumaan. Itse ruokalajin valmistus alkoi toista päivää myöhemmin samanlaisella proseduurilla, mutta en raaskinut sotkea sauvasekoitinta ja jätin kastikepohjan soseuttamatta. Minusta tuli näinkin oikein hyvä, tai ainakaan paremmasta en tiedä!
Lopullisen, pitkään haudutetun kastikkeen maustoin vielä ohjeesta poiketen muutamalla kuutiolla äidin kasvimaan pinaattia ja sitruunamehupurskauksella. Ennen näitä lisäyksiä ainakin minun versioni oli kaipasi raikastusta. Saattoipa silläkin olla tekemistä asian kanssa, että korianteripuskaa minulla ei tällä kertaa ollut käytössäni. Voikin jäi lopuksi välistä, mutta muutoin noudatin ohjetta yllättävänkin kuuliaisesti.
Alkuperäinen resepti ja Onko nälkä? -blogi löytyvät siis täältä.
Ai niin, taisin unohtaa. Oli ihan tosi hyvää, aivan kuin oikeassa intialaisessa!
Asiaan palataan vielä kasvisreseptin kera, nyt kun olen valaistunut kastikkeen tekemisessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti