Kesäkuumalla

Huhhuh, takana on muutama harvinaisen painostavailmainen päivä, jolla on toki vaikutuksensa ruokahaluunkin. Lämpimät ruoat eivät houkuttele lainkaan, vaan raikkaat salaatit vetävät enemmänkin puoleensa. Oikeilla höysteillä täydennettynä niistä saa vallan mainiosti energiaa arjen askareisiin ja tietysti aimo annoksen elämyksiä makunystyröilleen.




"Ei täällä jääkaapissa oo yhtään mitään"

salaattia kasvimaalta tahi muista lähteistä
kurkkua
kukkakaalia
tomaattia
paistettua lohta
paisttetua kananmunaa
kurpitsansiemeniä
sitruunamehua

Vetele sie tyär naphaan.



"Ei tästä halloumista tuu lasta eikä ---, leviää pannulle ku jokisen evhäät!"


salaattisekoitusta
valkoista balsamicoa
kesäkurpitsa-tagliatellea: kesäkurpitsa, oliiviöljyä, suolaa, pippuria
avokado
kirsikkatomaatteja
halloumia
viinirypäleitä
paahdettuja siemeniä


Höylää kesäkurpitsa leveiksi suikaleiksi juustohöylällä ja leikkaa veitselle suikaleet kapeammiksi. Kuumenna pannulla reilusti rypsiöljyä ja paista suikaleet pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kuumenna KUIVA pannu ja paista halloumiviipaleet sillä molemmin puolin.
Levitä salaattipedille, jolle on pirskoteltu balsamicoa, tagliatelle, pilkottu avokado, puolitetut tomaatit ja viinirypäleet sekä paistettu halloumi. Ripottele päälle siemeniä.

Raparperi-curd ja muita rehuriemuja

Ah, kesä. Täytät kasvimaan penkit kasvavilla taimilla, metsät luonnon antimilla ja kauppojen hevi-osastot vehreillä, tuoreilla ja värikkäillä kauden kasviksilla. On suuren suuri sääli, etten ole hyödyntänyt tätä kokkailijan ykkösvuodenaikaa enempää uusia seikkailuja ajatellen. Toisaalta, silloin kun olen tarttunut kauhan varteen uusien visioiden kera, on nautinto ollut sitäkin suurempi! Joskus vähemmän onkin siis enemmän, tässäkin tapauksessa.

Lätinät sikseen ja asiaan! Alunperin Herkussa ja koukussa näkemäni raparper-curd on houkutellut minua, lemon curdin suurta ystävää, ensinäkemästä lähtien. Tokihan sitä piti alkaa äidin raparperipenkin läheisyydessä oleillessani kokeilemaan ja lopputulema olikin perin erinomainen. Tein aleostokseni, Kahvipöydän kauneimmat kakut -kirjan, innoittamana kardemummakakun, jonka hunnutin curdilla, kermalla ja mansikoilla. Kakku oli herkullinen kaikessa kardemummaisuudessaan, nam!

Leipurin piti ottaa maistiainen ennen kuorrutusta.

Kardemummakakku

130 g voita
100 g (inkkari)sokeria
2 kananmunaa
50 g mantelijauhoja
50 g hiivaleipäjauhoja
70 g vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
3/4 dl kermaa tai maitoa

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita joukkoon kuivat aineet ja lopuksi kerma. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun (mantelijauhe) vuokaan (pieneen, halkaisija max 20 cm tai esim. sydänvuoka) ja paista 180 asteessa 25-30 min.

Raparperi-curd

400 g raparperia pilkottuna
0.5 dl vettä

4 kananmunan keltuaista
3/4 dl sokeria (puolet inkkaria)
1 tl vaniljajauhetta
30 g voita

Keitä raparperit soseeksi vesitilkassa. Soseuta vielä tehosekoittimella. Jäähdytä esim. kylmässä vesihauteessa haaleaksi.
Laita kerroskattilan pohjaosan vesi kuumenemaan. Laita kananmunan keltuaiset ja sokeri kerroskattilan haudeosaan ja vispaa kuohkeaksi. Lisää vähän kerrallaan sekoittaen raparperisose. Siirrä haudeosa pohjaosan päälle ja keitä seosta haudeosassa koko ajan sekoittaen kunnes seos paksunee. Lisää lopuksi voi ja hämmennä kunnes sulaa.





Oulun puolessa käydessäni vietimme ystävien kanssa lukupiirin ensimmäistä kokoontumista Milan Kunderan Olemisen sietämättömän keveyden luettuamme. Hyvä kirja vaatii toki arvoisensa tarjoilut, jotka päädyimme Ainolan puiston sijasta nauttimaan sisätiloissa. Lattiapikinikissä oli kuitenkin tunnelmaa kovasti paljon!

Tarjolla oli myös feta-pinaattimuffinsseja, mozzarella-viinirypälesalaattia, suklaata (oikeasti vallan delicious, Rainbow!) ja kuvassa näkymätöntä juustokakkua.

Oma kontribuutiona illan tarjoiluihin oli Stockmannin Herkun ihanien vihannestiskien äärellä ideoitu. Kauniin violetti kukkakaali, mango, punasipuli ja Wilhelmiina-juusto sekoittuivat makoisaksi kukkiskukkikseksi (vrt. couscous).



Mango-kukkiskukkis

1 kukkakaali (violetti on kiva!)
2 uuden sadon punasipulia varsineen
1 mango
1 prk kikherneitä
150 g hyvää salaattijuustoa (Kolatun Wilhelmiina)
1-2 rkl aprikoosiviinietikkaa
1-2 rkl oliiviöljyä
1/2 ruukkua sitruunamelissaa
suolaa, mustapippuria
kourallinen siemensekoitusta paahdettuna

Hienonna kukkakaali, sipulit ja sitruunamelissa, kuutioi mango ja juusto. Huuhtele ja valuta kikherneet. Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna maustua tovi.

Raparperivispipuuro

Olen fanitellut raparperia viime viikot kovasti ja tuon tuosta olen kiehauttanut siitä kevyesti inkkaroidun soseen puuron ja jogurtin kaveriksi. Onpa sitä jälkkäripuolellakin käytetty.
Tänään tein pyörälenkin päälle vispipuuroa raparperista ja sehän olikin vallan nannaa! Kuvan annoksessa on pohjalla vadelmia, jotka sopivat mainiosti raparperin oheen, ja pinnalle nakkelin kourallisen cashewpähkinöitä ja kuivattuja karpaloita. Aika täydellinen kesäiltapala.



Noin raparperivispipuuro

n. 4 raparperin vartta (4-5 dl)
n. 8 dl vettä
n. 1/2 dl (inkkari)sokeria
n. 1 dl (kaura)mannasuurimoita
n. 2 tl vaniljasokeria
n. hyppysellinen suolaa

Pese raparperin varret ja pilko. Kiehauta pari minuuttia veden ja inkkarisokerin kanssa, soseuta sitten sauvasekoittimella. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää sitten mannasuurimot. Anna putista hiljalleen kymmenisen minuuttia, lisää lopuksi vaniljasokeri ja ripaus suolaa.
Jäähdytä puuro ja vatkaa sitten kuohkeaksi sähkövatkaimella.

Voi Vilkkumaa, miten väärässä oletkaan

"Kesä, eikä mitään tekemistä" laulaa Vilkkumaan Maija, mutta on siinä niin kovin väärässä.
Minua on viety tukka putkella Suomen laidalta toiselle ja töissäkin tulee käytyä, joten kokkaus- ja bloggausaika on ollut kortilla. Kuittaankin näin ollen menneen kuukauden kuvatunnelmiin keskittyvällä postauksella.
Kesä on myös aikaa, jolloin tietokoneella istuminen on toissijainen harrastus, joten palataan perustellisiimpiin kirjoituksiin iltojen pidetessä.

Työlounas Prisman tiskistä.

Kesälauantain ruokapidot:

Minttuinen feta-kuskus

Mansikka-chevre-avokado-kurkku-ymsyms-salaatti.

Lohi-pastasalaatti.

Syömässä Seskarö Wärdshus -nimisessä ravintolassa noin 2+0 km Haaparannasta etelään.

Ankanmaksaa ja portviini-viikunoita.

Poron ulkofilee (mahtava kypsyys!), primöörejä ja perunatimbaali.

Creme brulee ja mansikkasalaatti.

Hasselpähkinäjäätelöä suklaabrownien ja vadelmajuoman kera.

Vuohenjuustoa ja kirsikoita salaatissa.

Kesäpiknik Nallikarissa. 

Ah, raparperia.

Pikaillallinen 85 kilometrin pyörälenkin päälle: mozzarellaa, mansikoita, retiisiä, vihreitä ja kurpitsansiemeniä salaatissa.

Primööripastaa ja paistettua haukea, valkosipulivoipatonkia. 

Kiehautettua ja makeutettua raparperia, mansikoita, vadelma-valkosuklaalla höystettyä jogurttikerma-vaahtoa ja keksin muruja.

Hyväksi lopuksi - gourmetia tien päällä.

Tee se itse - Taste of Helsinki

Mitäpä sitä tällä kertaa tarinoisin.
No sitäpä, että tulinhan tuota taas reissanneeksi pääkaupunkiseudun suunnalla. Syömingeiltä ei silloin voi välttyä, joten seuraa lyhyt raportti kokemuksistani.

Suunnitelmistani poiketen, voi kihvelin kahveli sentään, Taste of Helsinki jäi minulta väliin. Yhteen väliin hieman harmittelin asiaa mielessäni, mutta onhan tässä koko loppuelämä aikaa käydä syömässä kaikenmaailman Demoissa, Muruissa ja Farangeissa. Ystävien kanssa vietetty aika tuntui tällä kertaa miljoona kertaa arvokkaammalta ja sain viettää ihan oman Taste of Helsinkiäni.


Lauantaiaamuna kävimme TinTin Tangossa aamiaisella. Otin ruisaamiaisen, joka oli oikein mainio paketti 9,90 hintaan. Jokusen rehun olisin kaivannut enemmän lautaselle, mutta muuten ei juuri moitteen sijaa ollut. Ehkä laadukkaammat juustot ja leikkeleet ja ei niin kivikovaksi keitetty kananmuna olisivat voineet olla poikaa, mutta tuohon hintaan tällaiset pikku viat voi antaa anteeksi.





Ehdimme myös käymään Café Empiressä viimeisillä mahdollisilla hetkillä. 1800-luvun tunnelmaa henkivä tarjoilupöytä ja koko miljöö loivat viehättävän tunnelman ja pidimme myös kaikki kovasti leivonnaisistamme. Itselleni valitsin hapankaalikulibjakan ja omenapiirakan. Kulibjaka oli ihanaa, haudutettu hapankaali maistui herkulliselle leipäkuoressa. Omenapiirakka taas oli yllättävä veto: se ei ollut juuri lainkaan makeaa, vaan maistui ihanan aromikkaalle ja maltaiselle pohjaan käytettyjen hapanleivän murusten ansiosta. Loistava välipala! Tätä voisi yrittää joskus tehtailla itsekin.

Viime Helsingin reissulla testaamani Café Kippo oli suksee, mutta kaupungin toinen jogurttijäätelöbaari, Yobot, ei jäänyt pekkaa pahemmaksi. Lisukevaihtoehtoja oli vähemmän, eivätkä ne olleet mitenkään erityisen terveellisiä (vaikka sellaisiakin täytteitä saattoi löytää annokseensa). Plussaa tuli kuitenkin kilohinnasta, vaihtuvasta ekstramausta vaniljan lisäksi ja joviaalista asiakaspalvelusta. Otin omaan annokseeni appelsiini- ja vaniljajäätelön sekoitusta, mansikoita ja kookoshiutaleita, mutta en saanut siitä oikein edustavaa otosta. Appelsiini oli erinomainen makuvalinta! Ihanan raikasta ja kirpakkaa, eivätkä tiikerijäätelöstä traumatisoituneet ystävänikään voineet olla ihastelematta makua.

Ystäväni annoksessa suklaavohvelin paloja, mansikoita ja turkkarirouhetta vaniljajogurttijäätelön kanssa. 

Sunnuntaiaamuna kävin kaverin luona hänen tarjoamallaan aamiaisella ja ah, millaisella aamiaisella! Oli uunipuuroa, markkinaleipää ja juustoja, kananmunia, ituja ja kasviksia, hedelmäsalaattia, teetä ja mazariineja.





Itse olin lähinnä vastaanottavana osapuolena näille ihanille herkuille, mutta sen verran osallistuin, että ostin tarjolle passionhedelmiä ja pithayan eli lohikäärmehedelmän. En ollut ennen maistanut pithayaa ja se olikin yllättävän mieto hedelmä, hieman omenapäärynää tai kiiviä muistuttava. Vasta jälkikäteen opin, että se kuuluisi tarjoilla jäähdytettynä. Uutta oppii joka päivä.

Muna, kas!

Olen taas unohtanut pariksi viikoksi tämän maanmainion raaka-aineen - kananmunan. Kun tiemme taas kohtasivat kaupan hyllyjen lomassa, päätin juhlistaa sitä hyödyntämällä munia oikein kunnon palautusateriaan. Munakkaaseen pääsi sen itsensä lisäksi Pajuniemen lammasmakkaraa ja jääkaapista löytyneitä rehuja.



Palautusmunakas

1 lammasmakkara
1 tl oliiviöljyä
1/2 suippopaprika
1 dl herneitä
1 valkosipulinkynsi

2 kananmunaa
2 rkl vettä/maitoa/kermaa
suolaa, mustapippuria
persiljaa
1 kesäsipuli varsineen

Pilko makkara, suikaloi paprika ja hienonna valkosipuli. Kuullota kevyesti öljyssä. Sekoita munien rakenne rikki ja lisää vesi tms., mausteet ja hienonnettu kesäsipuli. Kaada pannulle ja anna kypsyä miedolla lämmöllä 5-10 min. Sillä aikaa syntyy näpsäkästi salaatti.



Salaattirintamalla suuri suosikkini on viime aikoina ollut sesongin mukainen: jäävuorisalaattia, kesäkurpitsaa, porkkanaa ja persikkaa/nektariinia oliiviöljyn ja valkoisen balsamicon kanssa. Nami!


Ja näinkin herkkä annos siitä lautaselle syntyi... :D

Pyhkäisin tuossa äsken 45 kilometrin pyörälenkin, oli aivan mieletön veto päällänsä! Ja nämä Pohjois-Savon maisemat!
Sen päälle maistui rahkaläjä hippilisillä eli vadelmia, mustaherukoita, banaania, nektariinia, rahkaa, cashewpähkinöitä, kuivattuja karpaloita ja gojimarjoja sekä hampunsiemeniä.

Ravintelissa - taas kerran...

No krhm, ehkäpä tässä tosiaan on tullut aika useasti viime aikoina harrastettua ravintolaruokaa, mutta piä minnään! Tuen samalla ravintola-alan yrittäjiä ja Euroopan taloutta ja mitähän kaikkea... Omasta lompakosta ei sitten puhutakaan...

Lauantain kunniaksi kävin testaamassa Puijon torniravintolan ennen The Real Groupin konserttia (, joka, voin kertoa, oli huikaiseva show!). Urheilijasieluna suuntasin ravintolaan pyörällä, mikä oli ehkä vähemmän hyvä ajatus. Olin oikein tälläytynyt ja pynttäytynyt kesämekkoa myöten, mutta hiki tippasi aika iloisesti otsalta, kun pääsin mäen päälle. Ei sillä, pienen kohentautumisen jälkeen ruoka totisesti maistuikin!

Torniravintolan menu on kieltämättä superhoukutteleva, olisin voinut valita vaikka kaikki ruokalajit (, eteenkin, kun olin niin nälkäinen). Tyydyin kuitenkin valkkaamaan kolme ruokalajia, joista mikään ei ollut pettymys. 

Alkuun parsakeitto savumuikuilla sekä ruisleipää kirnuvoin kera. Annos oli sopivan kokoinen alkuruoaksi ja parsakeitto maistui oikeasti parsalta ja oli samalla pehmeän kermainen. Muikut ovat aina muikkuja ja ruisleipä oli hyvää. Juomana Secco Italian Bubbles Bianco - ihanaa kuplajuomaa!

Pääruoaksi valitsin (täysin yllätyksettömästi minun ollessa kysymyksessä) paistettua järvikuhaa, vuohen gruyerellä ja pistaasilla maustettua perunamuffinssia, kasvispaistosta ja vadelmavoikastiketta. Taas hyvä annoskoko ja herkullinen makuyhdistelmä. Kala oli ihanan mehukasta, juuri sopivasti paistettua. Ainoa heikko lenkki annoksessa lienee ollut vadelmavoikastikkeen hyytelömäinen ulkoasu. Kastike oli kyllä herkullista, mutta visuaalista puolta se ehkä hiukan häiritsi. 

Ruoalle suositeltu valkkari, jenkkiläinen Kungfu Girl Riesling, oli myös kerrassaan verratonta. 

Visuaalisen annin pikku särö korjautui kertaheitolla, kun eteeni kannettiin jälkiruoka: omena-leipäjuustostruudeli vaniljakastikkeella. Taivaallista ja niiiiiiin kaunista. 

Kahvi avec viimeisteli ateriaelämyksen. 

Hinnaksi tuli 58 euroa, mikä oli mielestäni kohtuullinen raha ruoista, juomista, hyvästä palvelusta ja huikeista näköaloista. Tornihan tosiaan pyörii, joten syönnin aikana saa nauttia 360° panoraamasta keskellä kauneinta Pohjois-Savoa. 

Tänään kävin pyörälenkin jälkeen nautiskelemassa sunnuntaista kahvila Kanelissa. Parsakaali-fetapiirakka oli hyvää, kahvi vähän kyseenalaista, mutta väliäkö hällä, kun on sellainen sisustus! Täydellinen paikka kirjan lukemiseen ja omien ajatusten sekä ideoiden virittelyyn. Jos kriittisiä ollaan, niin hieman olisi petrattavaa ainakin kahvissa ja hinta-laatusuhteessa.