sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Ravintelissa - taas kerran...


No krhm, ehkäpä tässä tosiaan on tullut aika useasti viime aikoina harrastettua ravintolaruokaa, mutta piä minnään! Tuen samalla ravintola-alan yrittäjiä ja Euroopan taloutta ja mitähän kaikkea... Omasta lompakosta ei sitten puhutakaan...



Lauantain kunniaksi kävin testaamassa Puijon torniravintolan ennen The Real Groupin konserttia (, joka, voin kertoa, oli huikaiseva show!). Urheilijasieluna suuntasin ravintolaan pyörällä, mikä oli ehkä vähemmän hyvä ajatus. Olin oikein tälläytynyt ja pynttäytynyt kesämekkoa myöten, mutta hiki tippasi aika iloisesti otsalta, kun pääsin mäen päälle. Ei sillä, pienen kohentautumisen jälkeen ruoka totisesti maistuikin!




Torniravintolan menu on kieltämättä superhoukutteleva, olisin voinut valita vaikka kaikki ruokalajit (, eteenkin, kun olin niin nälkäinen). Tyydyin kuitenkin valkkaamaan kolme ruokalajia, joista mikään ei ollut pettymys. 


Alkuun parsakeitto savumuikuilla sekä ruisleipää kirnuvoin kera. Annos oli sopivan kokoinen alkuruoaksi ja parsakeitto maistui oikeasti parsalta ja oli samalla pehmeän kermainen. Muikut ovat aina muikkuja ja ruisleipä oli hyvää. Juomana Secco Italian Bubbles Bianco - ihanaa kuplajuomaa!


Pääruoaksi valitsin (täysin yllätyksettömästi minun ollessa kysymyksessä) paistettua järvikuhaa, vuohen gruyerellä ja pistaasilla maustettua perunamuffinssia, kasvispaistosta ja vadelmavoikastiketta. Taas hyvä annoskoko ja herkullinen makuyhdistelmä. Kala oli ihanan mehukasta, juuri sopivasti paistettua. Ainoa heikko lenkki annoksessa lienee ollut vadelmavoikastikkeen hyytelömäinen ulkoasu. Kastike oli kyllä herkullista, mutta visuaalista puolta se ehkä hiukan häiritsi. 
Ruoalle suositeltu valkkari, jenkkiläinen Kungfu Girl Riesling, oli myös kerrassaan verratonta. 



Visuaalisen annin pikku särö korjautui kertaheitolla, kun eteeni kannettiin jälkiruoka: omena-leipäjuustostruudeli vaniljakastikkeella. Taivaallista ja niiiiiiin kaunista. 
Kahvi avec viimeisteli ateriaelämyksen. 


Hinnaksi tuli 58 euroa, mikä oli mielestäni kohtuullinen raha ruoista, juomista, hyvästä palvelusta ja huikeista näköaloista. Tornihan tosiaan pyörii, joten syönnin aikana saa nauttia 360° panoraamasta keskellä kauneinta Pohjois-Savoa. 





Tänään kävin pyörälenkin jälkeen nautiskelemassa sunnuntaista kahvila Kanelissa. Parsakaali-fetapiirakka oli hyvää, kahvi vähän kyseenalaista, mutta väliäkö hällä, kun on sellainen sisustus! Täydellinen paikka kirjan lukemiseen ja omien ajatusten sekä ideoiden virittelyyn. Jos kriittisiä ollaan, niin hieman olisi petrattavaa ainakin kahvissa ja hinta-laatusuhteessa.





2 kommenttia:

Luumukka kirjoitti...

Kiinnostava Puijon torniravintolapostaus :) Kanelissa olen käynyt mutta torniravintola on vielä testaamatta. Aurikoinkoisella ilmalla varmasti mukava kokemus :) ja ilmeisesti myös maistuva!

Helmi kirjoitti...

Hieno ilma on kyllä aika must lisä Puijon ravintolaelämykseen! Sieltä näkee tosi pitkälle ja ihanasti eri puolille hyvällä kelillä.
Maistuvuudesta ei tosiaan tingitty! (: