Suunnitelma B käyttöön. Tekeillä oli myös Kurpitsamoskan herkulliselta kuullostava sesonkisalaatti(http://kurpitsamoska.livejournal.com/86310.html), johon tarkoitetut paahtoporkkanat köllöttivät vieressäni pellillä. Samoin hummuksesta yli jääneet kikherneet pötköttivät yksinäisen näköisenä rasiassa. Ei tässä nyt olisi mitään hävittävääkään, joten kumosin kaikki sekaan vain ja soseutin ankarasti. Vielä vähän sitruunamehua ja avot - keitto alkoi jo maistuakin kohtuulliselta, eikä ollut enää mitään luirua. Itse asiassa se oli vähän liiankin tuhtia, mutta seuraavana päivänä lämmittäessäni jämiä ohensin sitä hieman vedellä ja tulos oli oikein maistuva. Ekalla syönnillä maussa oli aistittavissa vielä häiväys tiettyä tunkkaisuutta(johtuikohan viinistä?), mutta lämmityskertojen myötä maut olivat tasoittuneet ja laimennus kera timjamilisän teki keitosta oikein hyvää.
Tiedä sitten, mikä meni vikaan, koska Okriinan keittiössä tulos oli ilmeisesti ollut myös lapsille hyvin maistuva, mutta rohkenen epäillä, että kukaan alle 18-vuotias olisi kovin innokkaasti tarttunut lusikan varteen saadessaan eteen annoksen alkuperäisversiota.
Enivei, tarjoilin keiton lisäksi siis salaattia, jonka pääjuju eli porkkanat kyllä puuttuivat, mutta italialainen sesonkiaines - paprika - korvasi sen. Lisäsin mukaan myös avokadoa, salaatteja, paahdettuja siemeniä ja fetaa Marin salaatin innoittamana. Aivan ohjeen mukaan valmistui kaali-caesar niin ikään Kahvila Vegaanista(http://vegaanikahvila.blogspot.com/2010/01/talvisia-salaatteja-ii.html). Hummuksen tein vapaalla kädellä, samoin kuin valkosipulipersiljalevitteen (1 osa voita, 1 osa kp rypsiöljyä, 1 osa vettä sekä persiljaa ja pari valkosipulinkynttä). Kuvat näistä jäivät valitettavasti ottamatta kaikessa hässäkässä.
Leipä oli myös intuitiohengessä pyöräytettyä. Ihan perustaikina 4 desiin vettä. Pala hiivaa, suolaa, hunajaa, auringonkukansiemeniä, pellavarouhetta, soijajauhoja, graham- ja spelttijauhoja, lisäksi sekä seesaminsiemen- että oliiviöljyä.
Jälkkäriksi paloittelin kulhoon appelsiinia, kuivattuja viikunoita ja saksanpähkinöitä. Päälle luomupartista ja hunajaa. Snam!
Hyväksi lopuksi vielä parit aamupalat hengessä 'käytetään nyt nuo sellerinvarret pois'. Tämmösen kun syön puoli kasilta, niin hyvin jaksaa kahden tienoille!
Mustikkamuisku
noin 2 dl mustikoita
1 banaani
pieni päärynä
pikku kourallinen liotettuja hampunsiemeniä ja 2 taatelia
2 sellerin vartta
1 rkl macaa ja toinen kaakaonibsejä
Karviaiskaisku
noin 2 dl karviaisia
1 banaani
pieni päärynä
mandariini kuorineen
2 sellerin vartta
1 rkl macaa ja toinen goji-marjoja
liotettuna muutama manteli, hassel- ja parapähkinä sekä 2 aprikoosia
Vielä yksi juttu: herrrrkullinen ruusukaalilisäke. Sulattaa epäilevämmätkin tunteet vihreitä pikku ystäviäni kohtaan. Taustalla ruusukaalen kaverit: porkkana, marinoitu tofu, kaali-paprikasalaatti ja marinoidut punajuuret.
Kermaiset ruusukaalit
1 pkt (300 g?) ruusukaaleja
2 sipulia
voita
1 prk kaurakermaa
suolaa, pippuria, currya
Pyöräytä suikaloitu sipuli ja ruusukaalit kevyesti voissa, lisää kerma ja mausteet ja anna hautua, kunnes ruusukaalet napakoita. Älä päästä liian pehmeiksi asti!!
Keniasta kulkeutui mukana tällainen mainio maustepakkaus. Tuunasin jämäruusukaalit hieman tujumpaan muotoon sen avulla. Sisältää kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, esim. korianteria, kuminaa, viherpippuria, juustokuminaa, kanelia, kurkumaa, mustapippuria, cayannea, oreganoa jnejne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti