perjantai 7. marraskuuta 2008

Sieni-sipulipiirakka

Minun suosikki piirakkapohjani suolaiseen piirakkaan on napattu ruotsalaisesta Mat Magasinet -lehdestä ja se kuuluu näin.

Piirakkapohja

75 g voita

3/4 dl rahkaa

3 dl jauhoja(mikä vain käy, mutta yleensä käytän spelttiä)

Nypi rasva ja jauhot, lisää rahka ja anna levätä noin 15 min jääkaapissa. Painele piirkkavuokaan ja esipaista 200 asteessa 5-7 min.

Muuttelin sitä tänään sen verran, että lätkin rahkan tilalta sekalaisen määrän(meni ehkä noin desi) partaäijää(=turkkilaista joguttia, jos joku ihmettelee...) ja jouduinkin jatkamaan jauhopuolta vielä vähän, kokeilin nyt kaurajauhoja. Ihan hyvä tuli, mutta ei ollut aivan yhtä jämäkkä kuin rahkalla ja hieman pohja valahti reunoilta esipaiston aikana. Muutoin rakenteeseen tai makuun ei tullut negatiivisia vaikutuksia.

Sieni-sipulitäyte

noin 3 dl metsäsieniä (pakkasesta sekoitusta, jossa tatteja, haperoita ja mesisieniä)

1 punasipuli

1 keltasipuli

1 purjo

tilkka öljyä

½ tl suolaa

½ tl timjamia

ripaus chilijauhetta

Kuullota hienonnetut sipulit ja sienet, mausta lopuksi ja tarkista maku. Kaada esipaistetulle pohjalle. (Tämä oli todella hyvää!)

Partaäijätäyte

2 dl turkkilaista jogurttia

1 muna

(noin ½ dl parmesaaniraastetta)

½ tl suolaa

mustapippuria

½ dl tuoretta (lue 'pakasteesta') persiljaa

Sekoita aineet ja levitä päälimmäiseksi piirakkaan. Olen tehnyt jo aika pitkään piirakkani "partaäijä-munamaidolla" ja yleensä se on ollut herkullista. Tässä oli kuitenkin jotain, joka sydämelleni kovasti kävi. En tiedä johtuiko se parmesaanista vai siitä, että laitoin normaalin kahden munan sijasta vain yhden, mutta partsitäytteessä oli liikaa hapanta, hieman rahkamaista makua. En oikeastaan osaa sanoa, miltä parmesaani maistuu, koska kaapissa on käytössä vasta elämäni ensimmäinen köntti. Maun aiheuttajan erittely on siis vähän vaikeaa, mutta epäilen vahvasti sen johtuneen parmesaanista. Ei se nyt niin suuresti haitannut, koska sieni-sipulitäyte ja pohja olivat niin hyviä, ettei tämä omituinen rahkamakuilmiö pilannut kokonaisuutta. Toivoisinkin nyt analyysiä parmesaanin maun tuntijoilta; oliko syy mahdollisesti siinä?





Isänpäivä lähestyy, joten tein myös pienen kakkupohjan hyväksi havaitulla Ulla Svenskin Unelmakakut-kirjan ohjeella. Pieni kakkuvuoka olisi kyllä aika kiva olla olemassa, koska silloin harvoin, kun kakkua teen, ei sen yleensä tarvi olla kovin iso. Teinkin pohjan nyt ihan tavallisessa pyöreässä keramiisessa uunivuoassa ja hyvin onnistui, ainakin päällisin puolin. Saas nähdä, mitä sieltä sisältä paljastuu, kun tulee halkaisun aika...


3 munan kakkupohja

3 munaa

1 dl sokeria (laitoin vähän vajaan)

1 dl vehnäjauhoja

½ dl perunajauhoja

½ tl leivinjauhetta

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kiinteäksi vaahdoksi. Lisää jauhoseos siivilän läpi ja sekoita varovasti. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun(käytin spelttimannaa) vuokaan ja paista 175 asteessa noin 45 min.

Ei kommentteja: