Lumouduin kaurasta

Käynnissä oleva Lumoudu kaurasta -hanke haastoi 10 suomalaista ruokabloggaria keksimään jotain jännäää kaurasta. Itse en valitettavasti kuulunut tähän joukkoon (ja toisaalta ihan hyväkin, niin ei tule ainakaan turhia paineita), mutta ajattelin silti kokkailla iltani iloksi teemalla kaura.
Tykkään puurosta, erityisesti kaurapuurosti, erityisesti jänkistä kaurapuurosta ja erityisesti marjojen kanssa. Isäni on lisäksi opettanut minulle moton "ken keitetyn paistaa, se makian maistaa". Siinähän sitä osviittaa alkoi jo ollakin.

En voinut olla miettimättä, että onkohan tämä ihan urpo ajatus, mutta onhan sitä toisaalta ennekin urpoja ajatuksia toteuteltu. Ja on sitä tosiaan urpompiakin asioita tullut tehtyä!
(Toim.huom. Anteeksi nyt vain kaikki Urpo-nimiset ihmiset, tässä ei ole mitään henkilökohtaista. Nimen käyttö tehosteadjektiivina ei liene korrektein mahdollinen teko, mutta on vain jäänyt tavaksi. Siis pahoittelen, jos olen aiheuttanut mielipahaa. Ei ole tarkoitus.)





Leivitettyä kaurapuuroa marjahillokkeen ja kotijuuston kera

kylmää, paksua kaurapuuroa
kananmuna
kauraleseitä
kookosöljyä (tai voita tai rypsiöljyä)

400 g pakastemarjasekoitusta
1 kanelitanko
1 tl kardemumman siemeniä
2 rkl inkkarisokeria
1/4 dl vettä

kotijuustoa (tai miksei vaikka leipäjuustoa tai brietä!)
hunajaa

Kiehauta pakastemarjat, mausteet ja vesi. Anna kuplia noin 3 min ajan ja jäähdytä sitten.
Muotoile kaurapuurosta haluamasi muotoisia "pihvejä" ja kasta ne sitten sekoitetussa munassa, jonka jälkeen pyöräytä kauraleseissä. Paista molemmin puolin rapeiksi haluamassasi rasvassa.
Aseta tarjolle marjahillokkeen ja kotijuuston päälle, viimeistele valuttamalla päälle hunajaa.





Nam. Jämät, joita syön kirjoittelun lomassa kera omena-vaniljahillon (tulossa lähiaikoina), maistuvat melkein paremmilta kuin tuoreet paistikkaat! Vaikka oli hieman lämpöinenkin versio hyvä.

Toistan, nam.

Turha postaus

Varastossa olis paljon kunnianhimoisempia postausaiheita, mutta kameran ketku ei suostu luovuttamaan kuviaan koneelle (, koska joku on sattumoisin hukannut usb-piuhan...). Jotain haluttais skriivailla, joten kulkekoon tämä kirjoitus nimellä Turha postaus.

Löysin kuvavarastosta muutaman välipala-aiheisen otoksen (, joista voi vain ajatella, että miksi ihmeessä olen vaivautunut ottamaan kuvan näistä...), mutta toisaalta välipalat ovat joskus vähän vaikea kapitteli. Mitä silloin syödään?



Riippuu tietty vähän nälän asteesta ja odotettavissa olevasta viiveestä seuraavaan ruoka-aikaan. Jos on isompi nälkä ja esim. treeniä pukkaa, niin turvaudun usein niinkin yllättävään vaihtoehtoon kuin (kaura)puuroon. Tähän puuroon oli vielä saatavilla kauden nektariineja sekä tuoreita mustaherukoita ja mansikoita (ah ja oh). Joskus sekoitan mukaan myös rahkaa tai soijajogurtti/-maitoa. Kuvan puurossa on muistaakseni rahkaa, mikä onkin yllättävän kiva lisä sekoitettavaksi puuron joukkoon. Silloin tällöin villiinnyn ja lorotan sekaan myös hieman hunajaa, siinä vasta herkku!

Voi taivas, postaan RIISIKAKUSTA...

Tässä taas on riisikakku! Päälle levitin pitkästäpitkästä aikaa Tartexia, joka maistui yllättävän hyvältä! Aikoinaan se meni alas lähinnä runsaan rehuläjän kyydissä, mutta nyt makuelämys oli huomattavasti miellyttävämpi. Tartexin lisäksi kakulta löytyy ihan perus salaatti&paprika ja ekstrana -30%-hamstrauksen seurauksena Valion kotijuustoa. Maistui!




Tämä eilen syöty "aamupala" (klo 14 nautittu) ei ole ihan normisettiä aamuaterialla tai välipalalla, vaan on enemmänkin lounas- tai päivälliskategoriaan sopiva. Lautasella sitruunalla, suolalla ja pippurilla maustettua paistettua siikafileetä, salaatti lehtisalaatista, rucolasta, salaattisipulista, kurkusta, paprikasta, oliiveista, basilikasta, kotijuustosta ja persimonista. Lisäksi keitettyä parsaa (, kun halvalla sain!) kurpitsaöljyllä ja sitruunasormisuolalla höystettynä. Mitäpä siihen lisäämään.


Loppuun vielä pari tunnelmaa jokunen aika sitten testaamastamme Sukhothai-nimisestä thaimaalaisesta Oulussa. Positiivinen kokemus, kannattaa käydä kokeilemassa!

Kasvisannokset. Jotan tofusooseja, ei voi muistaa nimiä. 

Kaverin tuliset äyriäiset

Huhuu, onko siellä ketään..?

Täällä ollaan, uskokaa huviksenne! Kaiken maailman menemiset ja tulemiset ovat vieneet aikaani ja blogi on jäänyt hieman paitsioon. Nyt tekee kuitenkin taas kovasti mieli alkaa kirjoittelemaan ja kuvailemaan kaikkia ihania ruokajuttuja, joita matkani varrelle putkahtelee.

Viime viikolla matkani varrelle putkahti tälläinen lehtijuttu...


ja tällainen möhkäle.

Suunnitelma punasipuli-briepiirakasta muuttuikin kurpitsa-mozzarellapiirakaksi, enkä kyllä (kaikki kunnia vain punasipulille ja brielle) katunut päästöstä hetkeäkään. Hieman päänvaivaa aiheutti kurpitsan käsittely suolaisen piirakan täytettä varten, mutta päädyin perinteiseen tapaan lohkomaan ja paahtamaan sen al denteksi. Lopuista paloista tuli mukavia suupaloja salaattiin.
Tahtoo lisää kurpitsaa!

Jämäpala ehti kuvaan, juuri ja juuri!

Kurpitsa-mozzarellapiiras

Pohja:
150 g voita
1 1/2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäleseitä
1 dl grahamjauhoja
1-1 1/2 dl hiivaleipäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
3/4-1 dl vettä

Täyte:
n. 1/2 kurpitsa
oliiviöljyä
suolaa, pippuria
150 g mozzarellaa (esim. Riitan Herkun)

2 kevätsipulin vartta
2 1/2 dl soijakermaa
2 kananmunaa
3 rkl tuoretta hienonnettua rakuunaa
n. 1/2 tl suolaa
mustapippuria

Nypi kylmä voi ja kuivat aineet murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Painele voideltuun vuokaan ja laita jääkaappiin odottamaan.
Kuori ja paloittele kurpitsa. Laita uunipellille, pirskota päälle oliiviöljyä ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Paahda uunissa 225 asteessa 15-20 min.
Hienonna sipulit ja rakuuna, sekoita soijakerman ja munien kanssa ja mausta suolalla ja pippurilla. Levitä piirakkapohjalle kurpitsan palaset, revi mozzarella ja kaada lopuksi kerma-sipuliseos. Paista 200 asteessa 30-40 min.