keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Saaristolaisleipää ja hätäratkaisuja

Saikku, day 2. Sohvan pohjalle palattiin töissäkäyntiyrityksestä huolimatta, joten bloggailu jatkuu. 

Tähän väliin hieman otteita muutaman viikon takaisesta leivontamania-illastani. Tehtailin saaristolaisleipää tutulla ja turvallisella ohjeella, joka löytyy täältä. Siirappia käytän vähemmän kuin alkuperäinen ohje, ehkä hieman reilun 2 dl. 
Ainoa miinus oli se, että käytössäni olevat mämmi- ja leipämaltaat eivät ole mielestäni aivan optimaalisia saaristolaisleipään. Ne ovat tosi hienoja ja siinä mielessä vaivattomia käyttää leipätaikinoihin, mutta saaristolaisleipään kuuluu, ainakin minun saaristolaisleipääni, hieman karkeajakoisempi mallas antamaan tuntumaa taikinaan. Se kaivattu tuntuma jäi siis tällä kertaa puuttumaan, mutta muutoin lopputulema oli oikein hyvä (, vaikkei minulla ollut väliaikaisasumuksessani käytössä oikein kunnollista desin mittaakaan).

Nämä kertisleipävuoat ovat vallan käteviä joulun ajan lahjusleipomuksiin.

Toinen meneillään ollut sessio koski epäonnistunutta saksanpähkinä-fudgeani. Kaunistahan siitä tuli kuin mikä, mutta koostumus oli liian pehmeää ja suuhun jäi liian selkeä "sulaa sokeria, kermaa ja voita" -vaikutelma. Mutta mutta, kalliit sokerit, suklaat ja pähkinät, ei kai niitä nyt voi hukkaan heittää! 


Nättiä on ja ihan hyvääkin, muttei riittävän!

Kehitinpä sitten suunnitelma B:n ja ainakin työpaikan kahvihuoneessa ja kavereiden suusta kehuja sateli - mission completed!


Plan B -suklaamuffinit

150 g huoneenlämpöistä voita
1 dl ruokosokeria
3 kananmunaa
1 1/2 dl kermamaitoa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
ripaus suolaa
noin 200-250 g epäonnistunutta suklaa-pähkinäfudgea tai vaikkapa konvehteja tms. 

Vatkaa sokeri ja voi vaaleaksi vaahdoksi, lisää munat yksitellen vatkaten. Lisää vuorotellen sekoitetut kuivat aineet ja kermamaito. Kääntele varovasti joukkoon paloiteltu suklaamassa/konvehdit/joku vastaava. Nostele taikinaa isoihin muffinssivuokiin, vuoat noin puolilleen ja paista 225 asteessa noin 15 min. 




Näiden sämpylöiden ohjetta en muista, mutta olivat oikein mainioita! Sehän on varmaan hauska tietää. 
Sen verran pystyn palauttamaan mieleeni, että tein pohjaan juuren lorauttamalla kulhoon 4 dl soijajogurttia ja murustamalla siihen 20 g tuorehiivaa ja annoin seoksen käydä lenkin ajan, 1 1/2-2 h. Jogurtista ja hiivasta saa pienelläkin käymisellä mukavan happaman pohjan leipätaikinaan, jos ei oikeaa hapanjuurta käytössä tai aikaresursseja pitempään muhitteluun. Itse taikinaan lisäsin reilummin eli noin 1/2 dl leipäsiirappia, 1 1/2 tl suolaa sekä desin jo mainitsemiani leipämaltaita. Muutoin taisin lisäillä ihan normitapaan kaurahiutaleita, ruis- ja hiivaleipäjauhoja sekä herkuttelun henkeen sopien sulatettua voita


Toinen temppu, johon olen viime aikoina mieltynyt, on kohotettavaksi leivottujen sämpylöiden pyöräyttäminen ensin kulhossa vatkatussa kananmunassa ja sitten siemenissä/leseissä. Minusta on mukava koristaa sämpylöitä siemenillä ja hiutaleilla, mutta ne pysyvät usein vähän heikosti valmiin leipomuksen päällä. Tällä konstilla ne tuntuvat pysyvän paljon paremmin, tulee aikas komeita lämpimäisiä vieläpä! 




Ei kommentteja: