Leipää, leipää ja vielä vähän leipää

Kunnostauduin pitkästä aikaa joulun alla leivän leipomisessa: limppuja syntyi vinhaa vauhtia. Saaristolaisleipää, siemensämpylöitä, mallasleipää, ruisvuokaleipää, kauraleipää... Aktivoin pakasteesta hapanjuurenkin ja yritinkin ottaa siitä kaiken ilon irti!

Mitään kovin spesifejä reseptejä en käyttänyt näihin leipomuksiin, vaan nakkelin aineita taikinakulhoon vähän fiilispohjalta. Hapanjuuren käyttöön mulla on muodostunut sellainen kaava, että laitan juurta noin 2 rkl 0,5 litraan vettä (tai maitoa) ja lisäksi 5-15 g hiivaa, riippuen juuren aktiivisuudesta ja leivän tyypistä. Jos haluan tiivisrakenteisempaa leipää, jota kohottelen pitkään, riittää tuo 5 grammaakin vallan mainiosti. Rehtiä ruisleipää en olekaan vähään aikaan tehnyt. Sen tapaan tehdä pelkällä hapanjuurella, mutta sekaleipä- ja artesaanityyppisiin leipiin käytän myös vähän hiivaa tuomaan kuohkeutta taikinaan.




Mallasleipään käytin nesteenä 5 dl vettä, johon vatkasin vimmatusti sekaan pari desiä ruisjauhoja ja hapanjuuren (2 rkl). Tähän seokseen liuotin noin 10 g hiivaa ja sekoitin 1/2 dl leipäsiirappia, 1 tl anista, 2 tl suolaa, 1 dl auringonkukansiemeniä, 1 dl vehnäleseitä, 3/4 dl hienoja leipämaltaita, 3/4 dl rypsiöljyä ja alustin taikinan kiinteäksi hiivaleipäjauhoilla. Pitkän (, muttei kuitenkaan liian pitkän) kohotuksen jälkeen vaivasin ilmat pois jauhotetulla alustalla ja kääntelin taikinan muutamaan otteeseen "paketiksi". Käytännössä siis painelin taikinan hieman levymäiseksi, käänsin ensin toisesta laidasta 1/3 verran keskelle ja sitten toisesta laidasta myös kolmanneksen keskelle. Tässä siis vähän sama idea kuin voitaikinan kaaviloinnissa. Sitten pyörittelin taikinasta limpun ja nostin leivinpaperoidulle pellille. Siinä painoin terävällä veitsellä sektoriviillot leipään ja valmiista leivästä tulee tällainen kiva kukanomainen tuotos. Voitelin vielä leivän paiston loppuvaiheessa kevyesti siirappivedellä. Kyseessä oleva limppu meni lahjaksi siskon appivanhemmille ja ainakin terveisten perusteella oli maistunut.




Nämä siemensämpylät saivat myös erityisiä kehuja, mutta en oikein muista niistä muuta kuin, että nesteenä käytin maitoa, kohotukseen juurta ja hiivaa, taikinaan pellavansiemeniä, tietysti suolaa, hunajaa, kaurahiutaleita, rouheisia sämpyläjauhoja ja rypsiöljyä. Ei sen kummempia kommervenkkejä, kunhan vain tulee sopivan pehmeä taikina, paisto hyvällä lämmöllä (noin 230 astetta), muutamat löylyt paistuville sämpyille (vajaa lasillinen vettä nakataan kuumaan uuniin) ja valmiiden sämpylöiden jäähdyttäminen ritilällä, ilman peittoa. Näin tulee sopivan rapeakuorisia sämpylöitä, jotka eivät mielestäni kuivukaan niin nopsasti. Hapanjuuren käyttäminen auttaa kokemusteni mukaan myös säilymisessä.




Nämä ruissekaleivät tein aikaisempinakin vuosina käyttämälläni reseptillä, joka löytyy mm. tästä parin vuoden takaisesta postauksesta. 

Vielä pieni pullatunnelmakuva: läjäpäin tähtipullia ja pipari-puolukkakierteitä. Molemmat aika perinteisiä tuttavuuksia meidän joulupullavalikoimassa, mutta piparikierteet tuunasin tänä vuonna kirpakoilla puolukoilla.

Alen kunkku

...on ehdottomasti huisin halpa kinkku! Ostin joulun alennusmyyntien kunniaksi sekä jouluruokaöverien vielä puuttuessa Stockmannin Herkusta viljaporsaan luomukinkun ja teinkin mielestäni hyvät kaupat: alkuperäinen hinta 2,4 kg luuttomalla kinkkusella oli 50 € ja nyt se kustansi minulle 16,40! Luulenpa, että kinkun paistamisesta vatsa joulun jälkeen voi muodostua minulle jonkinmoinen perinne... En tätä ennen ollutkaan maistellut kinkkua kuin yhden siivun verran, kun itse jouluaterioilla tarjolla oli niin paljon kaikenlaista muutakin.

Kaiken muun lisäksi, tämä oli oikeastaan ensimmäinen kinkku, jonka paistamisessa olen itse toiminut pääseremoniamestarina. Äiti on saanut pitää kinkun kotona omana juttunaan, enkä ole siihen liikaa alkanut sotkeutumaan. Nappasin Stockkalta mukaan kinkun paisto-ohjeen, jota noudattelin omassa köökissäkin ja ihan toimivaltahan tuo tuntui.



Otin kinkun nyt uunista mittarin näyttäessä 72 astetta ja uunista oton jälkeen se nousi noin 75-76 asteeseen. Oikein hyvää kinkusta tuli, mutta olisin voinut uskaltaa ottaa sen uunista jo 70 asteen kohdalla, niin lopputulos olisi ollut vieläkin mehevämpi. Samoin hieman pienemmän lämmön käyttämiseen olisi voinut riittää kärsivällisyyttä, mutta nyt lenkin jälkeinen sudennälkä ei sallinut pienempää lämpöä kuin 130 astetta. Oli miten oli, olen oikein tyytyväinen tähän ensimmäiseen kinkkukokemukseen! Huomenna olisi tarkoitus laitella kinkun liemestä kastiketta lihaviipaleiden ja jonkinmoisten peruna- ja/tai bataattilisukkeiden rinnalle. Siitä ehkä lisää myöhemmin, jos jaksan enää ketään häiritä kinkkujutuilla...

Tässä vielä pienet tunnelmat alekinkun kunniaksi järjestetyltä juhla-aterialta. 

Alkupalalautasella...

- fetasalaatti, jossa jääsalaattia, punamangoldia, tillipestossa pyöräytettyjä kurkkuja ja kirsikkatomaatteja, marinoituja fetakuutioita ja tummia viinirypäleitä

- katkarapusalaattia Stockkan Herkun tiskistä

- savupallasta, niin ikään Herkusta

- lohi-siika-tuorejuustorullia

- saaristolaisleipää piparjuurituorejuustolla

- ruokajuomana kivennäisvesi (joulupaketista löytyi valkoinen SodaStream Source, tai oikeastaan kaksi, mutta se onkin jo toinen tarina...)

Pääruokalautasella sitten...

- lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikko omalla tuntumalla valmistettuna (ja se onkin vuosien varrella kehittynyt ihan hyväksi, vaikka itse sanonkin)

- no se kinkku

- pontikkasinappi

- punasipulihilloke, tuttu edellisestä postauksesta

- hillosipulit

- metsäsienisalaatti, kuten aikaisempinakin vuosina eli puna- ja ruohosipulin kanssa ranskankermakastikkeeseen valmistettuna

- rosolli omaan perinteiseen tapaan

- ruokajuomana jouluolut

 

Ja sitten pitikin koomata sohvalla ja nukahtaa kesken epätoivoisen leffankatseluyrityksen, mutta lomapäivänä se lienee sallittua! 

Juustotarjottimelle

Punasipuli- ja taateli-omenahilloketta sekä rouheisia kaurakeksejä juustotarjoilua varten. Punasipulihillokkeen ohjetta muokkailin vähän käsien ulottuvilla olevan tarjonnan mukaiseksi, mutta maku ei (uskoakseni) paljoakaan muutoksista kärsinyt. Maistuu juustojen, erityisesti brien, seuralaisena, eikä esim. riistapata perunamuusilla tai muu liharuoka olisi myöskään huono veto.



Punasipulihilloke (alkuperäinen esikuvaohje Pirkka)

500 g punasipulia
1 kanelitanko
2 tähtianista
5 kokonaista neilikkaa
1 1/2 dl tummaa glögiä
1/2 dl vettä
2 rkl punaviinietikkaa
1 1/4 dl hillosokeria

Kiehauta vesi, glögi ja mausteet, lisää hienonnetut punasipulit ja punaviinietikka. Keitä 10 min ja poista mausteet. Lisää hillosokeri ja keitä vielä noin 20 min. Kuumenna puhtaat lasipurkit 100-asteisessa uunissa ja kiehauta kannet vedessä. Purkita kuuma hilloke kuumana. Säilyy jääkaapissa muutaman viikon.


Taateli-omenahilloke syntyi keittiöhääräilyjen sivutuotteena jääkaapista löytyneiden puolikuivien taatelien loppusijoituspaikkana. Teen käyttäminen nesteenä leivonnassa tai muussa kokkailussa on ollut mielessä jo pitempään ja tästä tuli ensimmäinen kokeilu. Kovin paljoa earl grey ei läpi maistunut valmiissa hillokkeessa, mutta jos tiesi asian, saattoi jonkinmoisen mustan teen aromin erottaa läpi. Sinihomejuusto on hyvä kumppani tälle lisukkkeelle, samoin chevre natsasi mukavasti yhteen.

Taustalla saaristolaisleipä, joka ei myöskään pöllömpää juustotarjoiluun, sekä manteli-appelsiinikakku kummitädille.

Taateli-omenahilloke

200 g puolikuivattuja taateleita
1 omena raastettuna
2 dl mustaa teetä (saapi olla melko vahvaa)
1 kanelitanko
1/2 vaniljatanko
1 sitruunan raastettu kuori

Poista taateleista kivet ja pilko kattilaan. Lisää omenaraaste, kaavi vaniljatangon siemenet ja laita vanilja- ja kanelitangot mukaan kattilaan. Lisää ensin reilu 1 dl teetä ja keittele hilloketta kasaan 5-10 min. Lisää sitruunan kuori sekä tarvittaessa (todennäköisesti tarvitsee) teetä, keittele vielä hetki.


En ole jostain syystä aikaisemmin tajunnut, että jos voi leipoa makeita keksejä, niin voi leipoa myös suolaisia keksejä. Huikea neronleimaus! Nämä ovat tosi mietoja, joten ne toimivat mielestäni hyvin alustana herkillekin juustoille.



Rouheiset kaurakeksit (alkuperäinen ohje Leivotaan joulu 2011)

1 1/2 dl kaurahiutaleita
1 dl maitoa
50 g huoneenlämpöistä voita
2 1/2 dl rouheisia sämpyläjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa (jos haluaa suolan makua esille, kannattaa laittaa tuplat)
1/2 tl sokeria

Sekoita kaurahiutaleet ja maito, anna turvota 10 min. Sekoita kuivat aineet ja nypi joukkoon voi. Yhdistä kauramössö, sekoita nopeaati tasaiseksi. Anna levätä hetki jääkaapissa. Kauli taikina levyksi ja ota muotilla kuvioita tai leikkaa taikinapyörällä neliskanttisiksi kekseiksi. Paista 200 asteessa 10-15 min. Anna jäähtyä, mieluusti ritilällä. Älä kiirehdi sulkemaan rasiaan tai peittämään, etteivät pehmene.


Tässä vielä kuva herkkukorista, jonka toimitin vanhemmilleni kuriirin ominaisuudessa perhetutultamme. Kokosin pieneen rottinkikoriin saksan-, para- ja makademiapähkinöitä, kaneli-suklaamanteleita, värikästä rusinasekoitusta sekä aprikooseja. Maistuis varmaan sullekin!

Rosepippurilohi

Itsenäisyyspäivän herkkuaamiaiselle valmistelin tätä lohta kera saaristolaisleivän ja maistuihan tuo. Melkein haluttaisi ottaa revanssi joulupöytään, mutta katajanmarjainen versioi kuuluu perinteiseen repertuaariin, joten pysymme varmaankin siinä. Tämä kuitenkin sopii myös muihin vuodenaikoihin, jos joulun kalaresepti on jo valittuna. 

Rosepippuri-graavilohi (ohje Makuja)

• 1 kg lohifileetä
• noin 1,5 dl karkeaa merisuolaa
• 1 rkl sokeria
• 2 rkl rosepippuria
• 10 tillinoksaa
• tilkka konjakkia

Ripottele pellin tai astian pohjalle karkeaa merisuolaa. Aseta lohifilee (ruodot poistettu) astiaan nahkapuoli suolaa päin. Murskaa rosepippurit kevyesti huhmareessa. Murskaa tillinoksia hieman veitsen lappeella. Pyyhi kalan pinta halutessasi konjakilla. Ripottele suola ja rosepippurit lohen pintaan tasaisesti. Ripottele pinnalle myös sokeri ja aseta tillinoksat kalan päälle.Aseta pinnalle voipaperi ja kevyt paino, esim. lautanen. Anna kalan graavaantua kylmässä mieluummin puolitoista vuorokautta. Poista pinnalta paino, pyyhi ylimääräiset mausteet pois kalan pinnalta ja siivuta kala ohuesti tarjolle.

Saaristolaisleipää ja hätäratkaisuja

Saikku, day 2. Sohvan pohjalle palattiin töissäkäyntiyrityksestä huolimatta, joten bloggailu jatkuu. 

Tähän väliin hieman otteita muutaman viikon takaisesta leivontamania-illastani. Tehtailin saaristolaisleipää tutulla ja turvallisella ohjeella, joka löytyy täältä. Siirappia käytän vähemmän kuin alkuperäinen ohje, ehkä hieman reilun 2 dl. 

Ainoa miinus oli se, että käytössäni olevat mämmi- ja leipämaltaat eivät ole mielestäni aivan optimaalisia saaristolaisleipään. Ne ovat tosi hienoja ja siinä mielessä vaivattomia käyttää leipätaikinoihin, mutta saaristolaisleipään kuuluu, ainakin minun saaristolaisleipääni, hieman karkeajakoisempi mallas antamaan tuntumaa taikinaan. Se kaivattu tuntuma jäi siis tällä kertaa puuttumaan, mutta muutoin lopputulema oli oikein hyvä (, vaikkei minulla ollut väliaikaisasumuksessani käytössä oikein kunnollista desin mittaakaan).

Nämä kertisleipävuoat ovat vallan käteviä joulun ajan lahjusleipomuksiin.

Toinen meneillään ollut sessio koski epäonnistunutta saksanpähkinä-fudgeani. Kaunistahan siitä tuli kuin mikä, mutta koostumus oli liian pehmeää ja suuhun jäi liian selkeä "sulaa sokeria, kermaa ja voita" -vaikutelma. Mutta mutta, kalliit sokerit, suklaat ja pähkinät, ei kai niitä nyt voi hukkaan heittää! 

Nättiä on ja ihan hyvääkin, muttei riittävän!

Kehitinpä sitten suunnitelma B:n ja ainakin työpaikan kahvihuoneessa ja kavereiden suusta kehuja sateli - mission completed!

Plan B -suklaamuffinit

150 g huoneenlämpöistä voita

1 dl ruokosokeria

3 kananmunaa

1 1/2 dl kermamaitoa

3 1/2 dl vehnäjauhoja

2 1/2 tl leivinjauhetta

1 rkl vaniljasokeria

ripaus suolaa

noin 200-250 g epäonnistunutta suklaa-pähkinäfudgea tai vaikkapa konvehteja tms. 

Vatkaa sokeri ja voi vaaleaksi vaahdoksi, lisää munat yksitellen vatkaten. Lisää vuorotellen sekoitetut kuivat aineet ja kermamaito. Kääntele varovasti joukkoon paloiteltu suklaamassa/konvehdit/joku vastaava. Nostele taikinaa isoihin muffinssivuokiin, vuoat noin puolilleen ja paista 225 asteessa noin 15 min. 

Näiden sämpylöiden ohjetta en muista, mutta olivat oikein mainioita! Sehän on varmaan hauska tietää. 

Sen verran pystyn palauttamaan mieleeni, että tein pohjaan juuren lorauttamalla kulhoon 4 dl soijajogurttia ja murustamalla siihen 20 g tuorehiivaa ja annoin seoksen käydä lenkin ajan, 1 1/2-2 h. Jogurtista ja hiivasta saa pienelläkin käymisellä mukavan happaman pohjan leipätaikinaan, jos ei oikeaa hapanjuurta käytössä tai aikaresursseja pitempään muhitteluun. Itse taikinaan lisäsin reilummin eli noin 1/2 dl leipäsiirappia, 1 1/2 tl suolaa sekä desin jo mainitsemiani leipämaltaita. Muutoin taisin lisäillä ihan normitapaan kaurahiutaleita, ruis- ja hiivaleipäjauhoja sekä herkuttelun henkeen sopien sulatettua voita. 

Toinen temppu, johon olen viime aikoina mieltynyt, on kohotettavaksi leivottujen sämpylöiden pyöräyttäminen ensin kulhossa vatkatussa kananmunassa ja sitten siemenissä/leseissä. Minusta on mukava koristaa sämpylöitä siemenillä ja hiutaleilla, mutta ne pysyvät usein vähän heikosti valmiin leipomuksen päällä. Tällä konstilla ne tuntuvat pysyvän paljon paremmin, tulee aikas komeita lämpimäisiä vieläpä! 

Jouluinen juustokakku, joka ei kyllä maistunut rommi-rusinalle

Jouluruoka-aiheiset postaukset jääneet vähän vähemmälle, mutta koitetaanpa tässä saikkupäivän ratoksi paikkailla tilannetta.
Reilu viikko sitten tein pikkujouluihin tällaisen "kaappien tyhjennys -kakun" motiivina lähinnä ylimäärin kaapeista tursuavien piparien ja rommi-rusinarahkan tuhoaminen. Valmis kakku olikin mielestäni oikein soma, mutta ei tuo rommi-rusina oikein jaksanut maistua kerman ja mascarponen yli. Jos tekisin uusiksi, laittaisin kaksi purkkia rommi-rusinaa ja yhden mascarponen. Sitten liivatteitakaan ei varmaan tarvisi kuin 3 tai 4. Mutta se siitä spekulaatiosta, näin minä tällä kertaa toimin:



"Rommi-rusina"juustokakku krumeluurikoristein

noin 250 g pipareita
50 g voita sulana

1 prk rommi-rusinarahkaa
2 dl kuohukermaa
1 prk mascarponea
5 liivatelehteä
1/2 dl kahvia
noin 1/2 dl (inkkari)sokeria
1 tl vaniljajauhetta

Päälle:
sokerikuorrutettuja pähkinöitä
kuivattuja karpaloita
tummaa suklaata rouhittuna

Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle. Murskaa piparit joko muovipussissa työkalua apuna käyttäen tai kulhossa sauvasekoittimella. Sekoita piparimuruun voisula ja painele irtopohjavuokaan.
Laita liivatteet likoon kylmään veteen. Vatkaa kerma, sekoita siihen rahka ja mascarpone, mausta sokerilla ja vaniljalla. Kuumenna kahvi kiehuvaksi, nosta liedeltä ja liota liivatteet siihen yksitellen. Kaada liivatekahvi ohuena nauhana koko ajan sekoittaen kerma-rahka-juustoseokseen. Kaada irtopohjavuokaan, tasoita pinta ja laita kylmään jähmettymään ainakin 6-8 tunnin ajaksi.
Tee sokerikuorrutetut pähkinät: paahda 200 g pähkinöitä pannulla, siirrä sivuun. Laita pannulle 3/4 dl tummaa sokeria ja 1/2 dl vettä, kuumenna ja sekoita. Lisää joukkoon pähkinät ja sekoita koko ajan, kunnes sokerikuorrutus on tarttunut pähkinöiden pintaan. Kippaa pähkinät leivinpaperille jäähtymään.
Korista kakku ennen tarjoilua näillä pähkinöillä, pehmeillä kuivatuilla karpaloilla ja rouhitulla tummalla suklaalla.


Loppuun vielä fiilistelykuva minun joulukuusesta! Joulumieli on ollut aika tavalla hakusessa, mutta tämän laittaminen ja lämminhenkiset pikkujoulut ystävien kanssa viime viikonloppuna alkoivat hieman nostaa oikeaa henkeä pintaan. (:

Lohi-blåmögelostburgeri, bataattiranut ja coleslaw

Näinkin jouluisalla ruoalla liikkeellä ensimmäisen adventin kunniaksi! Tämä on itse asiassa jo jokin aika sitten tuotettu ateria lauantai-illan hippusen mättöisän nälän sammutamiseksi. Toimitti kyllä siinä virassa oikein mainiosti, tuli meinaan kohtuullisen täyttävä annos! Ainoan miinuksen antaisin itselleni bataatin pilkkojan roolissa, että tein niistä hieman liian ohuita suikaleita, jotka pääsivät kovin tuulisessa uunissani hieman kuivahtamaan. Aterian muiden komponenttien mehevyys onneksi paikkasi sopivasti. Muuten bataattiranut olivat oikein onnistuneita!
(Uunini suhteen olisikin avautumisen paikka, sillä vaikka se ei väitä olevansa kiertoilmauuni, puhaltaa siellä kuin ennen Norjassa, eikä puhallusta saa millään vaimennettua, koska kyseessä ei ole kiertoilmauuni. Huoh. Ensimmäisen maailman ongelmat taas potkivat päähän.)




Lohi-blåmögelostburgeri, bataattiranut ja coleslaw

ruispaloja
lämminsavulohta
salaattia
tomaattia
punasipulia
hyvää sinihomejuustoa
tsatsikia (kts.yst. aikaisempi postaus)

Coleslaw:
lohko keräkaalia
1/2 punasipuli
1 suippopaprika
1 rkl valkoviinietikkaa
1/2 tl suolaa
1/2 dl venäläistä jogurttia
1/2 dl majoneesia
ripaus chiliä
1-2 tl inkkarisokeria
mustapippuria

Bataattiranut:
1 pieni bataatti
1 rkl oliiviöljyä
1 tl juustokuminaa
sormisuolaa

Tee ensin coleslaw: Suikaloi kaali (muista se juustohöylä!), punasipuli ja paprika. Sekoita suikaleisiin suola ja etikka painellen kauhalla suikaleita kasaan. Lisää jogurtti, majo ja mausteet. Laita kylmään maustumaan, tarkasta lopuksi maku.
Ranut: Suikaloi bataatti tikuiksi (, mutta älä liian ohuiksi, kuten allekirjoittanut). Pyörittele öljyssä ja juustokuminassa ja levitä uunipellille. Paista 225 asteessa noin 15 min, lisää lopuksi suolakiteitä.
Kokoa burgerit: Paahda ruisleivät uunissa ranujen jälkilämmössä. Kasaa leivälle täyteet ja "kiinnitä" tsatsikilla.
Voilá, sitten vain tarjolle!


P.S. Kyllä niitä jouluisempiakin juttuja on kohta tuloillaan... <: p="">

Marjapiiras & yllärihyvää säilyketölkistä

Tein töihin vietäväksi marjapiirakkaa vähän hetken mielijohteesta. Jääkaapin saksanpähkinätuorejuusto ja ranskankerma saivat suunnan elämälleen, minä tyydyttää leipomisviettini ja tulipa vielä hyvää piirakkaakin! 

Marjapiiras

Pohja:

150 g voita

3/4 dl sokeria

1 muna

1 1/2 dl kauraleseitä

n. 3 1/2 dl hiivaleipäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Päälle:

3 dl pakastemarjoja (puolukoita+mustikoita)

2 tl perunajauhoja

(50 g valkosuklaata rouhittuna)

150 g saksanpähkinätuorejuustoa (President, ainakin Haaparannalta saa; muukin tuorejuusto tietty käy!)

1 dl ranskankermaa

1 muna

3/4 dl sokeria

Sulata voi pohjaa varten, sekoita yhdessä sokerin ja munan kanssa. Lisää kuivat aineet, sekoita tasaiseksi ja painele leivinpaperoituun piirakkavuokaan.

Sekoita marjoihin perunajauhot ja levitä piirakkapohjalle. (Ripota päälle valkosuklaarouhe, jos sitä on sattunut jäämään toisen tortun koristelusta.) Sekoita keskenään tuorejuusto, ranskankerma, muna ja sokeri ja kaada marjojen päälle. Paista 175 asteessa 30-40 min. 

Sitten vähän tällainen epäkulinaarin näköinen työnaisen ateriakuva: hervoton läjä salaattia, kun olet nälkäkuoleman partaalla ja kasaat vain lautaselle kaiken, minkä kiinni saat.

Mitä siinä sitten on? 

- suikaloitua kaalia

- rucola-vuonankaalisekoitusta

- kurkkua

- kirsikkatomaatteja

- punajuurta

- herneitä ja vihreitä papuja

- fetaa

- metsäsienisalaattia

...JA the juttu eli 

- savusärkeä öljyyn säilöttynä

NAM! Ostin savusärkeä joskus kokeeksi purkin ruokamessuilta, mutta nyt vasta maistoin ja NAM! Oli ihan tosi herkullista, varsinkin salaattiläjässä etikkaisien punajuurien ja täyteläisen sienisalaatin ryhdittämänä. Suosittelen lämpimästi tätä roskakalatuotetta, jos jossain näette!