Tänään sattui vain tulemaan sellainen visio, että haluan perjantai-illalliselleni parsakaalia ja ahventa. Näitähän tarttuikin mukaan Herkusta, samoin kuin fenkolia, vuohenjuustoa ja rucolaa. Mie niin toistan itseäni näiden raaka-aineiden kanssa, mutta eipä takerruta pikku seikkoihin...
Täytyy kyllä sanoa, että olin improvisoivalla tuulella ja kehitin parsakaalin ja fenkolin pinnalle todella hämmentävän kuorrutteen. Näyttää nimittäin niin paljon jauhelihalta, että melkein jo menin itsekin lankaan. Hyvää tuo kyllä oli kuin mikä: kauhoin muruseosta lusikkakaupalla ennen vuoan uuniin laittoa... Lopun käristys uunivastuksilla oli ehkä vähän liikaa, sillä muru pääsi kuivahtamaan vähän liikaa. Hyvältä maistui edelleen, mutta mehevä versio oli vielä parempaa!
Tätä pähkinäistä ja rukiista herkkua voisi ehkä käyttää jossain jauhelihan korvikkeenakin. Ongelmana vain lienee rakenteen taikinoituminen nestemäisten asioiden ottaessa osaa ruokaan. Esim. tortillojen tai viime talvena tekemieni kaalitacojen täytteeksi tämä voisi kyllä passata hyvinkin. Maku oli sen verran hyvin kohdallaan!
Kiehauta fenkolin lohkot ja parsakaalin kukinnot suolatussa vedessä. Älä keitä pehmeiksi, vaan napakoiksi! Kaada vesi pois ja kaada vuokaan kuivahtamaan.
Jauha pähkinät ja hapankorput hienoksi sauvasekoittimella ja sekoita joukkoon muut aineet. Tarkasta maku.
Valuta parsakaalin ja fenkolien päälle hieman oliivöljyä ja ripottele sitten ruis-pähkinämuru kasvisten päälle. Paista uunissa n. 15 min 200 asteessa.
Rehujen kanssa uuniin pääsivät kotimaiset ahvenet valkosipulisella rucola-vuohenjuustotäytteellä. Valelin kalarullia paiston aikana niistä irronneella nesteellä, mutta niiden pintaan olisi voinut valuttaa myös ennen paistoa hieman öljyä. Hyviähän näistä eväkkäistä silti tuli!
Aja rucola, valkosipuli ja öljy tasaiseksi sauvasekottimella ja mausta tahna. Paloittele vuohenjuusto pieniksi paloiksi ja sekoita tahanaan. Levitä ahvenfileille, rullaa ja kiinnitä hammastikuilla. Valuta päälle hieman öljyä ja paista 200 asteessa 10-15 min. Valele pari kertaa paiston aikana vuoan pohjalle irtoavalla liemellä.
Salaattiin sekoitin punaista salanovaa, paprikaa, kurkkua, avokadoa ja aurinkokuivattua tomaattia tomaattien öljyllä ja sherryviinietikalla maustettuna. Myös eiliseltä jäänyt kaalisalaatti sopi hyvin annokseen raikastukseksi.
Tästä tulee muuten blogin 300. postaus - taivas varjele!
Pitkästä aikaa valmistin yhtä suurista herkuistani:
marinoitua parsakaalia ja fenkolia. Edellisessä postauksessa kerroinkin minun
ja fenkolin rakkaussuhteesta, joten ei ole yllätys, että tämä sesonkikasvis
esiintyy taas köökissäni. Tuttuun kaavaan lisäilin vähän twistiä inkivääristä
ja valkosipulista sekä sitruunalla maustetusta oliiviöljystä. Pikapäivällisellä
mukana myös tomaattia, kesäkurpitsaa, rucolaa, oliiveja, vuohenjuustoa sekä paahdettuja
ja soijalla maustettuja auringonkukansiemeniä. Aijajai!
Ei sitten tarkenneta...
Marinoitua parsakaalia ja fenkolia
1 parsakaali
1 fenkoli
2 rkl vettä
1 ½ rkl hunajaa
2 rkl valkoista balsamicoa tai muuta mieleistä etikkaa
3-4 rkl sitruunan makuista oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
peukalon pään kokoinen pala inkivääriä
1-2 tl suolakiteitä (Maldon)
mustapippuria
Leikkaa parsakaali nupuiksi ja siivuta fenkoli ohueksi.
Hienonna valkosipuli ja inkivääri. Sekoita marinadin aineet
keskenään ja lisää joukkoon kasvikset. Anna maustua ainakin 8 tuntia, vaikka
yön tai miksei päivänkin yli.
Tämän sekaan olisi muuten kiva heittää papu poikineen. Vaikka kidney-sellaiset voisivat olla aika makoisia!
Saavuin juuri Kuopioon ja huomenna luvassa on kokkailua
Elintarvike2-kurssin tiimoilta. Teemana on kasvisruoka, jipii! Erittäin
kasvispainotteisesti olemme muutenkin kokkailleet, paitsi viime kerralla,
jolloin teemana oli liha. Seuraavalla ja samalla viimeisellä kerralla taas on
vuorossa kala, jolloin pääsemme kuulemma käsittelemään kokonaista madetta ja
muita vonkaleita! Ravitsemustieteen opiskelu on niiiiiiin kivaa!
Odotan aina torstain Hesaria ruokasivuineen ja tällä viikolla olin kolauttaa aamuteeni lattialle pelkästä ihastuksesta herkullista kasvismenua kohtaan. Menu oli ensimmäinen uudessa sarjassa, jossa ruokatoimittaja Elina Jyväs alkaa julkaista kuukausittain kasvisruokia kauden parhaista raaka-aineista. Aivan loistavaa! Vielä kun jääkaapissa pötkötti edellisenä päivänä saatu luomuruokapiiristä tilattu tuore fenkoli ja pussillinen punajuuri, ei muille vaihtoehdoille jäänyt kauheasti sijaa perjantai-menun suunnittelussa.
Rakastan fenkolia, sen anikseen ja lakritsaan vivahtavaa makua ja kaunista ulkomuotoa. Alkusalaattia varten ohueksi siivutettu fenkoli "nahistettiin" suolalla ja samalla omintakeinen maku miedontui. Omenat taas paistuivat pannulla makoisiksi ja sitrus-vinegretillä yhdistettynä nämä kaksi loivat ihanaisen makuparin.
Näyttää hämmentävän paljon siltä, että salaatissa olisi kananmunaa, mutta ei, ei siinä ole...
Fenkoli-omenasalaatti
1 fenkoli
1/2 tl merisuolahiutaleita
2 omenaa (hapokasta lajiketta)
1 rkl voita
ripaus suolaa
ripaus vastarouhittua mustapippuria
Sitruuna-laakerinlehtivinegretti:
1 salottisipuli
1/2 dl hyvää oliiviöljyä
1 murskattu laakerinlehti
yhden (luomu)sitruunan suikaloitu kuori
1/2 dl omenaviinietikkaa
ripaus suolaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
ripaus vastarouhittua mustapippuria
Lisäksi:
vuonankaalia tai jotain muuta maukasta salaattia (rucolaa ja
lollorossoa)
Poista fenkolista tupsullinen yläosa ja vaurioituneet
kohdat. Halkaise ja huuhtele. Viipaloi fenkoli mahdollisimman ohueksi
mandoliinileikkurilla tai terävällä veitsellä. Ripottele fenkolille
merisuolahiutaleita ja jätä hetkeksi kulhoon "nahistumaan".
Valmista vinegretti. Kuori ja silppua salottisipuli
hienoksi. Kuullota se öljyssä kattilassa keskilämmöllä niin, että sipuli
pehmenee mutta ei saa väriä. Lisää murskattu laakerinlehti, hyvin pestyn
(luomu)sitruunan suikaloitu kuori ja viinietikka.
Hauduta miedolla lämmöllä pari minuuttia ja mausta suolalla,
hunajalla ja pippurilla. Lisää tarvittaessa hieman öljyä. Tarkista maku.
Vinegretin voit halutessasi valmistaa jo edellisenä päivänä jääkaappiin ja
lämmittää ennen tarjoilua.
Huuhtele omenat ja kuori ne tarvittaessa. (Suomalaisia
omenoita ei tarvitse kuoria.) Lohko omenat ja poista siemenkodat.
Paista omenalohkot voissa nopeasti kauniin värisiksi. Varo
paistamasta liian pehmeiksi ja hajoaviksi. Lisää omenoille ripaus suolaa.
Huuhtele salaatti ja kuivaa se salaattilingossa tai puhtaan
keittiöpyyhkeen päällä. Nosta lautasille ensin salaattia, sitten ohuita
fenkolisuikaleita ja lämpimiä omenoita. Lusikoi päälle sitrusvinegrettiä.
Salaatin rinnalle leivoimme Maku-kalenterista tammikuun ohjeella mozzarella-pestoleipää. Taikinaan käytin täysjyväisempiä jauhoja, mutta täytteet olivatkin Se Juttu. Ja hyvä juttuhan tuo oli.
Näissä rullattavissa täyteleivissä on aina se ongelma, että siivuilla on tapana hajoilla kierteiden mukaan, mutta pikku vikojahän aina löytyy...
Mozzarella-pestoleipä
2 1/2 dl vettä
20 g hiivaa
1/2 tl suolaa
6-7 dl jauhoja (puolet 'lantbrödsmjöliä' ja puolet hiivaleipää)
2 rkl rypsiöljyä
125 g mozzarellaa
n. 1 dl pestoa
30 g aurinkokuivattuja tomaatteja
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää suola ja alusta jauhot pikku hiljaa taikinaan. Lisää lopuksi öljy ja vaivaa, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoilta. Kohota tuntisen verran.
Kauli taikina jauhotetulla alustalla levyksi. Sivele pestolla ja ripottele revitty juusto ja hienonnetut tomaatit. Rullaa leiväksi ja laita paperoituun leipävuokaan kohoamaan noin 30 minuutiksi. Paista leipää 200 asteessa puolisen tuntia.
Pääruoassa seikkaili yksi suosikkijuureksistani (tosin voisin antaa tämän arvonimen varmaan kaikille juureksille...), palsternakka. Uunissa paahdettuna ja mausteilla ryyditettynä se oli herkullinen pari valitsemalleni vuohen gruyerelle ja makeahkolle quinoa-lisäkkeelle.
Kuori ja lohko palsternakat. Siirrä palsternakat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Lisää suola, öljy ja mausteet ja pyörittele, jotta ainekset leviävät tasaisesti palsternakoille.
Paahda palsternakat kauniin värisiksi ja kypsiksi 200-asteisen uunin ylätasolla, noin 25–30 minuuttia. Viimeistele uunista ottamisen jälkeen juustolastuilla, esimerkiksi kypsytetyllä vuohenjuustolla.
Huuhtele kvinoa runsaalla kylmällä vedellä, tiheässä
siivilässä. Kvinoan pinnalla on saponiini-karvasainetta, joka lähtee
huuhtelemalla. Keitä kvinoa kypsäksi vedessä keskilämmöllä ja kannen alla, noin
10–15 minuuttia.
Lisää suola vasta kypsään kvinoaan. Viimeistele
aprikooseilla, hasselpähkinöillä ja lehtipersiljalla.
Jälkiruoka oli niin syntisen hyvää, kuin vain näillä suklaa- ja sokerimäärillä voi saada aikaiseksi. Punajuuri mehevöitti brownien ja pienennetty sokerimäärä antoi oikeutta voin, suklaan, neilikan ja punajuuren muodostamalle pyhälle liitolle.
Lautasen reunalle nostelimme vaniljajäätelöä, joka on mielestäni parasta normimarketeista löytyvää sellaista. Kyseessä on siis GB:n vaniljakermajäätelö. Suosisin mielelläni kiiminkiläisen Sortolan jäätelön jätsekejä, mutta ainakin vaniljajäätelö on niin makeaa, että makusyistä valitsin tällä kertaa ruotsalaisten tuotoksen.
Tämä ei otos ei oikein anna arvoa ko. paakkelsille...
Punajuuri-suklaabrownie
200 g voita
300 g tummaa suklaata
3 (luomu)kananmunaa
4 dl sokeria (2 riittää vallan mainiosti)
3 keskikokoista (500 g) keitettyä punajuurta
1/2 tl jauhettua neilikkaa
150 g saksanpähkinöitä
1 1/2 dl vehnäjauhoja (spelttijauhoja)
Sulata voi ja paloiteltu suklaa vesihauteessa.
Vatkaa kananmunat ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi
vaahdoksi.
Soseuta kuoritut ja paloitellut keitetyt punajuuret
esimerkiksi sauvasekoittimella korkeareunaisessa kulhossa.
Lisää muna-sokerivaahtoon haaleaksi jäähtynyt voi-suklaasula
sekä punajuurisose. Kääntele taikinaan neilikka, karkeaksi rouhitut
saksanpähkinät ja vehnäjauhot. Sekoita nopeasti tasaiseksi.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.
Testaa kypsyyttä tikulla. Brownies saa mielellään jäädä keskeltä reilun
tahmeaksi. Tarjoa halutessasi vaniljajäätelön kanssa.
Tällä menulla oli ihanaa yllättää kämppikseni A. Vielä kun sain ystävästämme E:stä seuraa kokkailupuuhiin, ei parempaa perjantain viettotapaa ole keksittykään!
Ateria ilman ystäviä on vain ruokaa lautasella, mutta hyvässä seurassa se on äärimmäisen rentouttava kokemus ja nautinto vailla vertaa. Sille!
Parin viikonlopun takaiset ruokasessiot odotetulle vieraalle onnistuivat harvinaisen mainiosti! Urheilijanaiselle (ja rampakokille...) kokkailtu energiapitoinen pöperö tyydytty niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kuvat taas ovat aika syvältä, koska kamerani akku päätti ottaa ja loppua.
Viimeisin Gloria houkutti kokeilemaan uunisipulisalaattia, josta tulikin herkullista! Chevre-kuutioiden karamellisointia vain en oikein ymmärtänyt: juustohan suli kuin jäätelö saunakiukaalle ennen kuin mitään karamellipintoja oli päässyt muodostumaan. Yritin pelastaa, mitä pelastettavissa oli ja nakkelin juustot karamellirihmoineen salaattiin muiden ainesten alle. Hyvältä ne silti maistuivat, kun eivät kaikki ehtineet ihan velliksi mennä.
Omena-sipulikreemiä, joka kuului myös lehden reseptiin, en ehtinyt/muistanut/jaksanut tehdä, mutta ruohosipuliöljyssä oli niin paljon kastiketta, että tokkopa tuota olisi tarvittukaan.
Uunisipulien valmistamiseen meni älytön määrä merisuolaa, jota ei voinut edes käyttää uudestaan! Se pisti vähän kärpimään. Ensi kerralla varmaan vain paahtaisin sipulit uunissa, että tuolta suolahävikiltä säästyttäisiin.
Uunisipulisalaatti (muokattu omiin tarpeisiin Glorian reseptistä)
1 rs salaattisekoitusta
5 sipulia
500 g merisuolaa (mulla meni enemmän, riippunee vuoasta)
1 rkl ruokaöljyä
1-2 tl suolaa
200 g kirsikkatomaatteja
1 sitruuna
mustapippuria myllystä
sormisuolaa
1 ruukku ruohosipulia
1/2-1 dl oliiviöljyä
1 dl manteleita
n. 1/2 dl ruokaöljyä
1 rkl sormisuolaa
150 g vuohenjuustoa
2 rkl inkkarisokeria
2 rkl vettä
Laita uunisipulit kypsymään: Laita sipulit kuorineen tiiviisti uunivuokaan ja peitä suolalla. Kypsennä 200 asteessa noin tunti.
Valmista sillä aikaa kylmät täytteet: Soseuta ruohosipuli ja öljy sauvasekoittimella sileäksi. Puolita kirsikkatomaatit, raasta sitruunasta kuori ja purista mehu ja sekoita ruohosipuliöljyyn. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna maustua.
Kuumenna manteleita varten öljy pienessä pannussa tai kattilassa. Lisää mantelit ja paista ne kullanruskeiksi. Lisää suola ja nosta mantelit sitten talouspaperille jäähtymään.
Kuori ja lohko jäähtyneet uunisipulit. Paista kullanruskeiksi öljyssä ja suolaa kevyesti.
Leikkaa vuohenjuusto reiluiksi paloiksi. Kuumenna sokeri pannussa, lisää sitten vesi ja anna sen haihtua. Lisää juusto, karamellisoi NOPEASTI ja nosta palat varovasti leivinpaperille.
Kokoa salaatti tarjoiluvadille ja nauti!
Parsakaalicarbonarakin on alunperin Gloriasta, mutta itse bongasin sen Pumpkin jamista. En oikeastaan ikinä tee pastaa, joten päätin nyt repaista ja kokeilla tätä herkun kuuloista ohjetta. Ja herkkuahan siitä tulikin.
Parsakaalicarbonara
1 pieni parsakaali (tai 6-10 vihreää tankoparsaa)
3 rkl pinjansiemeniä
300 g nauhapastaa
4 muhkeaa valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä
3 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
1 ruukku rucolaa
1 pallo (125 g) mozzarellaa
270 g marinoitua tofua
Käsittele parsakaali. Leikkaa kaalin nuput suupalan
kokoisiksi ja keitä suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti. Nosta nuput
kylmään veteen jäähtymään, jotta eivät ylikypsy ja muutu armeijanvihreiksi.
Säilytä keitinvesi pastaa varten.
Paahda pinjansiemeniä kuumassa, kuivassa pannussa muutama
minuutti. Kääntele siemeniä, jotta ne eivät pala. Nosta siemenet sivuun
odottamaan.
Kiehauta parsojen keitinvesi uudestaan, lisää tarvittaessa
vettä ja suolaa. Kiehauta siinä pasta kypsäksi pakkauksen keittoajan mukaan.
Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Kuullota valkosipulia
ja tofua öljyssä paistinpannulla ja jäähdytä tovi.
Sekoita kananmunat ja kerma keskenään kulhossa. Lisää
kuullotettu valkosipuli öljyineen joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Valuta kypsä pasta ja kaada se takaisin kattilaan. Sekoita tofuseos ja parsakaali
joukkoon. Lisää kananmuna-kermaseos ja sekoita. Kuumenna pastaa liedellä koko
ajan sekoitellen, kunnes kananmuna-kermaseos muuttuu hieman kokkareiseksi.
Sekoita huuhdellut rucolat pastan joukkoon. Kaada pasta
tarjoiluvadille ja paloittele päälle mozzarellaa ja paahdettuja pinjansiemeniä.
Tein myös harvinaisen mainioita yrttivoipatonkeja, joissa yritin jäljitellä tallityttöyskauden suurta herkkua: Pirkan pakastepatonkeja maustevoilla. Ne lämpenivät näppärästi kerhohuoneen mikrossa ja katosivat nälkäisten heppatyttojen suihin liukkaasti! Pirkan versiossa voi on esipaistetun patongin sisällä yhtenäisenä pötkönä, mutta en oikein keksinyt, miten sen voisi tehdä. Niinpä vain paistoin patongit normaalisti, otin ne kypsinä uunista ja viilsin ja pudottelin viiltoihin yrttivoiköntsiä. Bingo!
Yrttivoipatongit
160 g vettä
100 g spelttijauhoja
50 g grahamjauhoja
50 g hiivaleipäjauhoja
40 g vehnäjauhoja
5 g hiivaa
5 g suolaa
voita
ruohosipuliöljyä (katso uunisipulisalaatin ohje)
hienonnettua persiljaa
valkosipulia hienonnettuna
sormisuolaa, mustapippuria
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää jauhot ja vaivaa noin 10 min. Lisää sitten suola ja jatka vielä 5 min. Kohota öljytyssä kulhossa tuntisen varten. (Kohotin taikinaa jääkaapissa 4-5 tuntia, jolloin tulos on vieläkin parempi.) Leivo kahdeksi patongiksi, kohota lämpimässä puolisen tuntia ja paista 250 asteessa 12-15 min.
Viillä uunista otetut patongit ja laita viiltoihin nokareet yrttivoita. Paista vielä muutama minuutti, kunnes voi on sulanut.
Viininä meillä oli - yllätys yllätys - Glorian suosittelema unkarilainen Grüner Veltliner, joka olikin tosi hyvää valkkaria. Oikein pehmeän makuista ja hieman mausteista. Sopi myös hyvin salaatin ja pastan kaveriksi. Kaiken lisäksi oli vielä halpaa kuin mikä!
Jälkiruoaksi tein espanjalaiseen tyyliin herkkukaakaota ja bataatti-pähkinäpalleroita "panellets". Vaikka vähensin sokerin määrää, olivat nämä melko makeita vieläkin. Jos vielä vähentäisi sokrua, näistä tulisi ihan kivoja pieniä arkivälipaloja!
Panellets
125 g bataattia
2 dl sokeria (laitoin 1 dl inkkaria)
125 g manteleita rouhittuna
100 g kookoshiutaleita
1/2 dl vehnäjauhoja (laitoin spelttiä)
1 kpl munaa
1 tl sitruunankuoriraastetta
1/2 tl vaniljasokeria
100 g hasselpähkinöitä rouhittuna
100 g cashewpähkinöitä rouhittuna
Kuori ja lohko bataatti tai peruna. Mittaa kattilaan sen
verran vettä, että bataattipalat peittyvät. Keitä pehmeiksi, kaada vesi pois ja
survo bataatit.
Lisää bataattisoseen joukkoon sokeri, rouhitut mantelit,
kookoshiutaleet, vehnäjauhot, keltuainen, raastettu sitruunankuori ja vaniljasokeri.
Sekoita tasaiseksi.
Vatkaa valkuaisen rakenne rikki kulhossa ja mittaa
pähkinärouheet toiseen kulhoon. Ota taikinasta pieniä paloja ja pyöritä
palloiksi. Kieritä taikinapallot ensin valkuaisessa ja sitten pähkinäseoksessa
ja nosta pikkuleivät pellille, leivinpaperin päälle.
Paista pikkuleipiä 175 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes ne
ovat kauniin kullankeltaisia. Jäähdytä pikkuleivät ritilän päällä ja säilytä
niitä kannellisessa rasiassa. Pikkuleivät säilyvät noin viikon.
Kaakao on saanut innoituksensa Hesarin appelsiinikaakaon reseptistä, jota ruokatoimittajat olivat maistattaneet kaupunkilaisille. Kommeteista paljastui juoman olevan kovin makea, mutta ihanan appelsiininen. Pienin muokkauksin tähän saatiinkin vieno appelsiinin maku intensiivisen suklaan rinnalle. Ah, mikä lohtujuoma!
Appelsiinikaakao
3 appelsiinia
1/2 dl inkkarisokeria
1 kanelitanko
1/2 tl pomeranssinkuorta
100 g tummaa suklaata
1 l maitoa
1 tl kanelia
2 dl kuohukermaa
suklaarouhetta
Pese appelsiinit hyvin. Raasta niiden kuori ja purista mehu ja laita kattilaan sokerin ja mausteiden kanssa. Keitä hiljalleen 10-15 min.
Kuumenna maito ja sulata suklaa sekaan. Lisää myös appelsiinisiirappi. Älä päästä juomaa kiehumaan!
Vatkaa kerma vaahdoksi ja rouhi suklaa. Kaada kuppeihin kaakaota, lisää kermaa ja ripottele lopuksi päälle suklaarouhetta.
Joulupuuroa on tarjonnut kunnon väki aattona, joulupäivänä ja vielä tänään tapaninakin. Meillä on muodostunut tavaksi syödä tuhti puuroateria aamupäivällä, siinä yhdentoista tietämillä, jonka voimin jaksaakin sitten odotella varsinaista ateriaa sinne kuuden tienoille.
Aattona syömme perinteisesti riisipuuron, mutta tänä vuonna ensimmäiselle puurolounaalla lusikoitiin yön yli leivinuunissa hautunutta ohrapuuroa, koska uunia oli satuttu sopivasti lämmittämään aatonaattona. Riisipuuro oli sitten vuorossa vasta joulupäivänä (, jolloin meillä jaetaan lahjatkin siskon ja lapsiensa saapuessa vierailulle). Tapaninpäivä taas on varattu improvisoinille. Viime vuonna keittelin muistaakseni spelttipuuron isoista hiutaleista ja suurimoista, mutta tänä vuonna löin pataan ohraisia aineksia: ryynejä ja suurimoita. Sanoisin, että lopputulema oli parasta puuroa ikinä!
Otti ohrapuuro!
1-2 dl vettä
1 1/2 dl rikottuja ohraryynejä
1 dl rikottuja ohrasuurimoita
n. 1 1/2 l maitoa (kevyttä ja täyttä molempia)
1 tl suolaa
Kiehauta vesi kattilan pohjalla ja lisää ohrat. Lisäile mukaan noin litra maitoa ja anna kiehua hiljalleen. Lisää maitoa tarpeen mukaan. Keittele tunnin verran ja lisää lopuksi suola.
Puuron kaveriksi olen pyöräyttänyt erilaisia jouluisia soppia. Uuniohrapuuron kanssa söimme sekahedelmäsoppaa ja riisipuuron kanssa luumusoppaa eli väskynävelliä. (Meillä päin ei kyllä tällaista nimitystä tunneta, mutta se on minusta sen verran hilpeä, että olen alkanut käyttää sitä.) Sekahedelmä- eli sekametelisoppaan käytetty omenamehu tekee ohjeesta erityisen herkullisen.
Tapanin puurolle tein suosikkisoppaani eli puolukka-vadelmasoppaa. Kirpakka puolukka ja lempeä vadelma ovat lyömätön yhdistelmä, jota tehostetaan kuivatuilla karpaloilla ja jouluisen maun tuovalla kanelilla. Namskis!
Liota hedelmiä yön yli vedessä. Lisää omenamehu, kanelitanko, tähtianikset ja sokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua hiljalleen n. 20 min, kunnes hedelmät nousevat pintaan. Nosta kattila liedeltä, ja kaada nauhana sekaan vesitilkkaan sekoitettu perunajauho koko ajan sekoittaen. Nosta takaisin levylle ja kuumenna, kunnes ensimmäiset kuplat nousevat pintaan. Lisää lopuksi vaniljasokeri ja tarkista maku. Anna jäähtyä.
Luumusoppa
250 g kuivattuja luumuja
1 l vettä
3/4 dl inkkarisokeria
1 rkl sitruunamehua
3 rkl perunajauhoja
Liota luumuja vedessä yön yli. Lisää sokeri ja sitruunamehu, keittele n. 20 min. Nosta liedeltä, lisää vesitilkkan sekoitettu perunajauho ohuena nauhana. Kuumenna nopeasti kiehuvaksi. Anna jäähtyä.
Anna karpaloiden liota vedessä tunti tai pari. Lisää puolukkasurvos, sokeri ja kanelitanko ja keittele noin 5 min. Ota kanelitanko pois ja aja sileäksi sauvasekoittimella. Laita kanelitanko takaisin, lisää vadelmat ja kiehauta vielä nopeasti. Nosta sitten kattila liedeltä ja lisää mehutiivisteeseen tehty perunajauhosuurus ohuena nauhana sekoittaen. Kuumenna vielä kiehuvaksi, ota pois liedeltä, lisää vaniljasokeri ja jäähdytä.
P.S. Lumihanki on muuten erityisen hyvä, nopea ja taloudellinen sopan jäähdyttäjä!
Nyt seuraa virallinen jouluateriapostaus, joten pidelkäähän kiinni housuistanne!
Pöydästä löytyi taas monenmonta sorttia, mutta edetäänpä nyt jonkinsortin järjestyksessä. Onneksi oli myös ihan mukavasti väkeä tuhoamassa ruokia. Jouluaattona saimme ilokseni ruokavieraaksi kummitätini ja joulupäivänä pöytään taas kävivät sisareni perheineen. Ilo on aina sitä suurempi, mitä enemmän väkeä pöydässä on!
Aluksi voi lautaselleen koota vaikkapa pienen kalaannoksen puikulaperunoiden kera. Meiltä löytyi perinteiseen malliin lohta, silakkaa ja silliä. Nyt löytyi sellainen silakan valmistuskeino, jolla saatiin silhamit hupenemaan kupista vilkaaseen malliin. Itse pidän kovasti myös sinappi- ja valkosipulisilakoista, mutta muut eivät ole meillä niistä innostuneet.
Punajuurisilakat (Pirkan ohjetta mukaillen)
600 g silakkafileitä
5 dl vettä
1 dl etikkaa
1 rkl suolaa
Irrota nahat silakkafileistä. Sekoita marinadi (vesi, etikka, suola) ja laita silakat marinoitumaan jääkaappiin yöksi.
Hienonna punasipuli, kaprikset ja pilko punajuuret. Sekoita kastikkeen ainekset, valuta silakat hyvin ja yhdistä sitten silakat kastikkeeseen. Anna maustua vielä vuorokauden verran ennen tarjoilua.
Lasimestarin silliä olen tehnyt jouluisin jo kymmenisen vuoden verran, joten hommaan on alkanut kehittyä tuttu tyyli. Tynnyrisillit perataan ja niitä liotetaan yön yli (vesi vaihdetaan kertaalleen).
Sillin lientä varten kiehautetaan 2 dl vettä, 1 dl etikkaa ja 1 dl sokeria. Tämän jälkeen liemen annetaan jäähtyä.
Sillä välin onkin aikaan kuoria pari porkkanaa ja punasipuli ja siivuttaa ne ohuiksi. Esille kootaan myös sinapinsiemeniä, valko- ja maustepippureita, neilikoita, laakerinlehtiä ja tuoretta inkivääriä. Kiehautettuihin purkkeihin aletaan latoa kerroksittain paloiteltua silliä, porkkanaa ja punasipulia. Keskikokoiseen purkkiin voi nakata noin viisi kappaletta sekä valko- ja maustepippureita että neilikoita, kaksi pienehköä laakerinlehteä, muutaman siivun inkivääriä ja vajaan teelusikallisen verran sinapinsiemeniä. Lopuksi kaadetaan purkkiin lientä niin, että ainekset peittyvät hyvin. Sitten vain kansi päälle ja kylmään maustumaan ainakin kolmeksi/neljäksi päiväksi.
Jouluiseen graaviloheen kuuluu merisuolaa, valkopippuria, aimo annos katajanmarjoja, ripaus sokeria ja hienonnettua tilliä. Rakastan katajanmarjaista joululohta, joita saa mielestäni laittaa fileelle ronskilla otteella. Tämän tempun olen oppinut jo lapsuudesta tutun parhaan ystäväni S:n isältä, joka on melkoinen riista- ja kalaruokien taitaja.
Yksi pöydän uutuuksista oli lohen kaveriksi väsäämäni hovimestarinkastike. Aivan ässää lohen kanssa!
Hovimestarinkastike (Yhteishyvä)
0,5 dlsokeria
0,5 dlmakeaa sinappia
0,5 dlhienonnettua tilliä
1keltuainen
2 rklpunaviinietikkaa
1 dlrypsiöljyä
0,5 tlsuolaa
ripausvalkopippuria
Sekoita kulhossa sokeri, sinappi ja hienonnettu tilli keskenään. Vatkaa joukkoon keltuainen ja punaviinietikka. Lisää öljyä vähitellen joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta kastike suolalla ja valkopippurilla. Tarjoile graavi- tai kylmäsavulohiviipaleiden kanssa.
Siirrytäänpä sitten salaattiosastolle. Perinteinen koko perheen suosikki rosolli kuuluu hyvin olennaisena osana pöytään. Äidilleni vähintään yhtä tärkeä osa ateriaa on rosollin kermavaahdosta tehtävä kastike, joka värjätään hennon vaaleanpunaiseksi punajuuriliemellä. Tänä vuonna lisäsin kastikkeeseen puoli purkillista kermaviiliä tuomaan rakennetta ja keventämään minusta muuten liian kermaista makua.
Myös sienisalaatti on rakas joulupöydän herkku ja se kuuluu tehdä nimenomaan itse poimituista rouskuista. Tänä vuonna löysin äidin pakastimesta vain yhden pienen rasian verran karvarouskuja, koska muuta oli kuljetettu minun hoiteisiini Oulun puoleen. Lisäsin sitten mukaan rasiallisen herkkusieniä, mutta eipä tuo huono ratkaisu ollut. Rouskuja oli kuitenkin sopivasti mukana tuomassa metsäistä makua.
Punakaali on viime vuosina näkynyt säännöllisesti myös jouluaterialla. Mukaan täytyy saada yleensä omenaa, rusinoita/taateleita/tms. ja pähkinöitä.
Vihersalaattiin ymppään usein jotain hedelmiä, joskus juustoa ja jotain raikasta, kuten kurkkua, kesäkurpitsaa tai (suippo)paprikaa. Jouluaaton salaatti oli vähän sivusilmällä kyhätty, mutta joulupäivän vihreisiin panostin tekemällä kivan puolukkakastikkeen Pirkan reseptin innoittamana.
Kastike (tulee aika hervoton määrä...):
1 1/2 dl kuohukermaa
1 dl kermaviiliä
n. 2 tl etikkapunajuurien lientä
1-2 tl inkkarisokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria
Kuutioi juurekset pieniksi ja sekoita keskenään (tai ryhmittele väreittäin tarjoiluvadille). Vatkaa kerma ja sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Tarjoa erikseen.
Suikaloi kaali juustohöylällä, viipaloi purjo ohuiksi renkaiksi, raasta omena ja hienonna taatelit. Sekoita kaikki ainekset keskenään, anna maustua ainakin muutama tunti.
Survo puolukat soseeksi (haarukalla tai jos haluat sileämpää, niin sauvasekoittimella) ja sekoita kastikkeen aineet keskenään.
Pilko kurkku, omena ja juusto, puolita rypäleet. Yhdistä salaatin ainekset ja valuta päälle kastiketta.
Sekoita pilkotut salaatin ainekset keskenään, valuta päälle öljy ja balsamico, viimeistele muutamalla suolakiteellä.
Salaateista edetkäämme laatikoihin. Tarjolla oli tavalliseen tapaan porkkana-, lanttu- ja imellettyä perunalaatikkoa, jotka tehtiin edellisten vuosien tapaan. Näiden lisäksi laitoin uutuutena punajuurilaatikkoa. Laatikkoryhmässä esittelen myös Seuran ohjetta seuraten valmistamani porkkana-kikhernemurekkeen. Maukas resepti, mutta ei aivan hakannut vanhaa tuttua ohjettani.
Raasta porkkanat, hienonna valkosipuli, keitä spelttihelmet suolalla maustetussa vedessä. Soseuta kikherneet ja vuohenjuusto. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Kaada massa leivinpaperoituun pitkään vuokaan. Paista 175 asteessa noin 45 min.
Kinkku oli tänä vuonna valitettavasti ihan vain HK:n bulkkitavaraa. En jotenkin jaksanut niin innostua koko possusta. (Vaikka olihan se ihan jees ihanan joululimpun päällä voin ja sinapin kanssa...)
Mitäs muuta.... No sittenhän meillä oli Makun ohjeella tehtyä konjakkisinappia, äitin tekemää soosia kinkun liemestä, herneitä, luumuja, leipiä, voita, kaljaa... Kyllähän noilla masunsa täyteen saa! Hitsit, nyt tuli taas nälkä, kun mietiskelen kaikkia näitä herkkuja. Vois lähteä vähän iltasantsille...
Pari lahjakakkua, joista molemmat onnistuivat ainakin ulkoisesti tarkasteltuna oikein hyvin. Samaa mieltä on myös taikinakulhon kaapijaraati.
Glögi-taatelikakun ohje on Yhteishyvän Ruokamaailmasta ja kiinnitti heti huomion. Jos olisin tehnyt kakun itselle, niin olisin varmaan vaihtanut glögin kahviin, mutta koska tiesin kakun saajan inhoavan kahvia, jätin tämän muutoksen toteuttamatta.
Mittaa glögi, taatelipalat ja fariinisokeri kattilaan ja
keitä noin 5 minuuttia, kunnes ovat sosetta. Nosta kattila syrjään ja sekoita
joukkoon rasva. Anna seoksen jäähtyä.
Lisää kananmunat yksitellen vatkaten. Rouhi suklaa ja
sekoita pähkinärouhe ja kuivat aineet keskenään. Sekoita ne taikinaan. Voitele
ja jauhota 1,5 l:n kakkuvuoka. Valuta taikina vuokaan. Paista kakku
175-asteisen uunin alatasolla noin tunnin ajan.
Toinen kakku on reseptirunsaudenpulan aikaansaaman epätoivon seurausta - EI SITTE KÄYTETÄ MITÄÄN OHJETTA!!! Vähän jännitti, mutta naapureille puolitetusta kakusta tippuneet muruset ainakin miellyttivät makunystyröitä.
Taustalla hengaa kinkkumme. HK:n bulkkia, hmpgh...
Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne sekä muut aineet taikinaan. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun/mannatettuun vuokaan ja paista 175 asteessa tuntisen verran.
Nyt kuvaan pääsee myös uljas minipikapiparkakkuproggikseni - piparikylä! Hieman paksuja ja epämuotoisia osista tuli, mutta en jaksanut alkaa tilannetta hirmuisesti korjailemaan. Kyllä niistä mökkejä suht. kunnialla saatiin ja ihan söpö kylähän siitä tuli! Jätin keskelle aukon, jossa on hyvä poltella tuikkua.
Koristeiden kanssa olin hyvin liberaalina: mukaan pääsi rosepippureita, mantelilastuja, kookoshiutaleita, tähtianiksia, kurpitsansiemeniä ja pähkinärouhetta. Suosittelen olemaan ennakkoluuloton ja tonkimaan kaappeja, sillä näistä tuli minusta tosi kivoja!
Luonnollisesti poltin pikkurillini sulalla sokerilla rakkulaiseksi, mutta se alkaa olla jo jokajouluinen perinne...
Joulu hupenee jo hyvää kyytiä, mutta siitä huolimatta ehdin vielä toivottaa kaikille blogiini eksyville oikein herkullista ja nautinnollista joulua! Olkoon ensi vuosi hyvien reseptien ja ruokatuulien täyttämä!
Joulu - värien ja tuoksujen juhla. Tule luokseni pian uudestaan!