maanantai 6. kesäkuuta 2011

Se kuplii sittenkin!



Minulla on I-H-A-N-A hapanjuuri! Siitä on tullut ehkä paras ikinäkoskaan tekemäni ja kiitos menee Pain de Martin -blogille. Kannattaa ehdottomasti tutustua, mikäli ruotsin kieli sujuu. Sinänsä juuren tekemisessä ei ollut mitään vallankumouksellista. Vain lasipurkin käyttö juuriastiani oli uutta. Pikkuhiljaa jauhoja ja vettä lisäilemällä, sopivan lämpimässä lopputulos on kuitenkin niin kupliva ja eläväinen, ettei toista tällaista ole keittiössäni nähty.
Ekana leipänä kokeilin Martinin ohjeita seuraillen ruispitoista vuokaleipää, joka onnistuikin oikein hyvin. Kohosi tosi nätisti, eikä muruakaan hiivaa! Olen vieläkin aivan haltioitunut. (:


Hapanjuuri pähkinänkuoressa

1. pv: Sekoita 2 rkl haaleaa (n. 32 asteista) vettä ja 1 rkl ruisjauhoja lasipurkissa. Nosta kansi päälle (älä väännä kiinni) ja aseta lämpimään paikkaan 24 tunniksi.

2. pv: Ravista purkkia illalla ja tarkasta hajusta, onko se alkanut happanemaan. Jatka hapattamista 24 tuntia.

3. pv: Sekoita 1 rkl ruisjauhoja mukaan, anna seisoa 8-10 tuntia (yön yli).

4. pv: Lisää 2 rkl haaleaa vettä ja 2 rkl ruisjauhoja. Illalla juuren pitäisi olla valmis!

Voit säilyttää juurta jääkaapissa, mutta nosta se ennen käyttöä huoneenlämpöön ja ruoki juurta lisäämällä 2 rkl haaleaa vettä ja 2 rkl ruisjauhoja. Juurta ei tarvi olla paljoa purkin pohjalla ennen "ruokinta-annoksen" lisäämistä.
Juuren voi myös pakastaa. Sulattamisen jälkeen menetellään samoin, kuin jääkaapista ottamisen jälkeen.


Hapanleipä

2 rkl hapanjuurta
1 dl haaleaa vettä
1 dl ruisjauhoja

Sekoita ja anna juuren tekeytyä 8-10 tuntia (yön yli).

3 dl vettä
250 g ruisjauhoja
170 g hiivaleipäjauhoja
7 g suolaa

Alusta loput aineet juureen. Kohota taikinaa 3 tuntia, kaada taikina leivinpaperoituun leipävuokaan ja kohota edelleen 1-1,5 tuntia. Paista 250 asteessa 10 min ja 200 asteessa vielä 30-40 min.


Aamupalalla tarjoilin tänään ohrapuuroa, joka oli tehty joskus hamstraamistani ohrapuurojauhoista. Olen aikaisemminkin kokeillut tätä puuroa ja todennut sen varsinaiseksi herkuksi. Mielipiteeni ei ole muuttunut miksikään: samettista ja viljaista herkkuahan tämä oli edelleen!



Lounaalla taas maistelimme Kukkolankoskelta nappaamaamme varrassiikaa, joka on paikallinen erikoisuus. Herkkuahan se on, mitä suurimmissa määrin, ja varsinkin uusien perunoiden (ruotsalaisten tosin), höyrytetyn parsakaalin ja lähialueen tomaattien ja tuoreen kurkun kera tarjoiltuna. Todellista kesäruokaa!

Ei kommentteja: