keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Rauha, mielenrauha


Tänään ohjelmassa oli erittäin rentouttavaa ja paljon rakastamaani tunnelmakokkausta:


Tiedättekö sen tunteen, kun on yksin keittiössä, edessä on kasa laadukkaita ja tuoreita, puhtaita raaka-aineita, jotka odottavat hellää valmistusta kutkuttavan ihanaksi ateriaksi? Sen täydellisen rentoutuneen tunteen, kun voi hakata sipulia sulavin veitseniskuin ja laittaa kalafileen paistumaan pannulla tirisevään kirnuvoihin. Pirskotella avokadoöljyä ja sherryviinietikkaa rucolaan ja kruunata salaatin merisuolakiteillä. Kaataa lasiin hyvää viiniä ja istua pöydän ääreen ihailemaan horisonttiin laskeutuvaa aurinkoa. Sulkea silmät ja nuuhkaista herkullista ruokaa, avata silmät ja nähdä houkutteleva ja värikäs annos. Antaa kaiken muun liukua pois ja nauttia hyvästä ruoasta, sen mausta ja ravintoaineista ilman että mikään häiritsee.

Jos ette tiedä, kokeilkaa ja ihastukaa, sillä väittäisin, että olen juuri kokenut täydellisen olotilan.


Kuhafileen maustoin suolalla, valkopippurilla ja sitruunamehulla ja paistoin pannulla voissa molemmin puolin. Sekaan pannulle laitoin myös siitakesieniä ja hienonnetun punaisen ja tavallisen nippusipulin.


Kukka- ja parsakaalin sekä herneenpalkoja höyrytin pikaisesti. Salaatin sekoitin luomusalaattisekoituksesta (rucola, punamangoldi, vuonankaali), -kesäkurpitsasta (niiiiiiin hyvää!) sekä -tomaatista ja pirskottelin päälle kylmäpuristettua avokadoöljyä, sherryviinietikkaa ja suolakiteitä.

Raaka-aineet hankin ihanan kesäiseltä Oulun torilta ja loistavasta kauppahallista.

Eilen maistelimme ystävieni kanssa mm. Peltola Blue -sinihomejuustoa, sveitsiläistä appenzeller-juustoa, mansikoita, hunajamelonia, liminkalaista ohrarieskaa sekä kylmäsavustettuja kaloja (nieriä, siika, kirjolohi). Korkkasimme myös pullon italialaista punaviiniä, jonka muistaakseni viime kesänä laivalta. Taisipa olla ylähyllyn tavaraa ja kyllä sen heti huomasikin. Mikään sommelier en ole, joten sen kummemmin en osaa viinin makua kuvailla, mutta hyvää se joka tapauksessa oli. Erittäin hyvää.

Pienen selvitystyön jälkeen löysin vähän tietoa tästä punkusta. Se valmistetaan kaksinkertaisella käymisprosessin avulla Corvina-, Rondinella- ja Molinara-rypäleistä. Tuoksussa on tuoreita hedelmiä, kirsikkaa, granaattiomenaa ja marjahilloa. (Granaattiomena ja kirsikka tosiaan erottuivat meikäläisenkin nenuun!) Sitä luonnehditaan täydeksi, kuivaksi, tasapainoiseksi, täyteläiseksi ja suussa viipyileväksi. Jälkimaku on lievän mausteinen. (Totta turisette!) Suositellaan mm. punaisen liham juutojen ja pastan rinnalle. Jostain luin, että suomalaiset juovat punaviininsä yleensä liian lämpinä eli huoneenlämpöisenä, kun oikeampi lämpötila olisi 14-18 asteisena. Tämäkin viiniä suositellaan juotavaksi 14-16 asteisena.

Eilen joimme viinin huoneenlämpöisenä, kun otin sen suoraan viinihyllystäni, mutta tänään join sen jääkaapista jonkin verran lämmenneenä eli varmaan juurikin 14 asteisena. Makunystyräni lienevät junttiutuneen suomalaiset, mutta minusta se oli lämpimämpänä parempaa. Tietysti pullo oli viileämpään tarjoiluun mennessä ollut vuorokauden avattuna, joten sillä oli varmasti oma vaikutuksensa asiaa. Täytyy kuitenkin kokeilla ensi kerralla punkun kanssa jäähdytellä sitä vähän ennen tarjoilua ja antaa sitten uusi tuomio.

Viiniä jäi siis hieman jäljelle ja maistelin sitä tänään tunnelmaruokieni kanssa. Valkoviini olisi tietysti sopinut paremmin kalalle, mutta kun pullo kerran oli avattu, niin ei se kuhan herkullisuutta pilannut. Jälkiruokana maistelin palan raakasuklaata ja toisen tummaa vadelmasuklaata ja näiden kanssa punaviini olikin enemmän kotonaan.


Päätin, että voisin alkaa juomaan useamminkin lasin viiniä illalla, sillä se antaa minulle sanomattoman hyvät yöunet. Viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa miesmuistiin koko yön heräämättä kertaakaan! Lisäksi tämä viisasten juoma rentouttaa muutenkin. Varsinkin talviaikaan koulukiireiden painaessa niskaan se voisi tosiaan olla tarpeen.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

"Jätskiä"


Ei, parempaa kuin jätski.

Saksalaisen Andechserin herkkurahka, joka maistuu pienen tauon jälkeen paremmalta kuin koskaan.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Munakoisokaviaaria ja grillattua tofua


Paul Svenssonin ohjeesta (Maalaisunelman Ruoka & Juoma) ja pihalle kannetusta grillistämme innostuneena lätkäisin munakoison kärventymään ja tofusiivut marinoitumaan. Joku neronleimaus iski myös päähän: heiiii, laitetaanpa sipuli kans grilliin! Varrethan paloivat ja rapisivat pois, mutta se mitä jäi jäljelle... Ommm, maistui tosi hyvälle!

Tofun maustamisessa seurasin Tiian neuvoja eli lätkin mausteita aivan kuin olisi kyse suuremmastakin annoksesta intialaista ruokaa, vaikka maustamisen kohteena oli huikeat 100 grammaa tofua. Muttamutta, ei ollut yhtään liikaa maustettu, vaan pikemminkin oikein sopivasti. Juhannukselta jäänyt sitruunaöljy toi vielä mukavaa raikkautta mausteiden vastapainoksi.


Munakoisokaviaari

1 munakoiso
1 rkl oliivöljyä
1 iso valkosipulinkynsi
1/2 punainen chili
1 rkl tuoretta oreganoa
1 rkl punaviinietikkaa
suolaa, mustapippuria

Pistele munakoiso, kääri folioon ja grillaa pehmeäksi. Kaavi munakoison sisusta ja kuullota öljyssä valkosipulin, chilin ja oreganon kanssa. Mausta lopuksi etikalla, suolalla ja pippurilla.


Grillitofu yhdelle

100 g maustamatonta tofua
1 tl korianteria
1 tl juustokuminaa
n. 1/4 tl cayannepippuria
1/2 tl suolaa
2 rkl sitruunaöljyä (2 osaa sitruunamehua, 3 osaa oliiviöljyä)

Siivuta tofu ja laita marinoitumaan mausteisiin ja öljyyn ainakin pariksi tunniksi. Grillaa tofusiivut molemmin puolin ja sivele marinadilla grillauksen aikana.

Grillattu sipuli syntyy yksinkertaisesti niin, että laitetaan pesty uuden sadon (tai miksei vanhankin) sipuli grilliin kypsymään ja voidellaan samalla oliiviöljyllä. Lopuksi ripotellaan päälle hieman suolakiteitä.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannuspäivän menu


Juhannuspäivänä laitettiin sitten pöytä kunnolla koreaksi ja käytin kunnolla aikaa valmisteluihin. Minulle, ja varmaan monelle muullekin, hyvään ruokaelämykseen kuuluvat kauniit astiat, siisti pöytä, lautasliinat, huoliteltu ruokien tarjoilu ja koristelu, hyvä seura ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: herkullinen ruoka. Tärkeää minulle on myös se, että kaikki nauttisivat ruoasta ja ruokailuhetkestä. Näinhän ei millään aina voi olla, joten olen myös yrittänyt oppia suhtautumaan siihen faktaan, että kaikkia ei voi miellyttää. Juhannuspäivän ateria tuntui kuitenkin maistuvan kaikille ja erityisen onnelliseksi minut teki siskoni seitsemänvuotias esikoinen, joka rohkeasti otti lautaselleen melkein kaikkia ruokalajeja ja pistelikin kaiken poskeensa. Avokado tosin lautaselle, mutta sitäkin maistettiin ja "eihän tämä niiiiin pahaa ollutkaan".

Listalta siis löytyi...

- uudet perunat
- mauste- ja mustaherukkasilli
- dijon-jogurttikastike
- tuorejuusto-lohirullat
- rosépippurigraavattu lohi
- mansikka-fetasalaatti
- kukkakaalisalaatti
- tomaatti-sipulisalaatti
- höyrytetyt varhaisporkkanat sitruunaöljyllä

Grillasimme myös loput makkarat lihaisaksi puoleksi, mutta se ei ole niin ylevä ruokalaji, että saisi paikkaa menussa. :D


Alunperin oli tarkoitus tarjota kalaa vähän monipuolisemmin. Halsterissa kypsennetyt siiat ja haukipatee olivat mielessäni, mutta suunnitelma kaatui raaka-aineiden huonoon saatavuuteen. Siispä jouduin tyytymään lohilinjaan. Ostin rosépippurilohen valmiina kalatiskistä, mutta se paljastuikin todella hyväksi vedoksi! Tällaista teen kyllä vielä itsekin. Olen joskus esittänyt graavilohen maustamista rosépippurilla, mutta äiti on suhtautunut siihen hyvin epäilevästi. Äiti oli kuitenkin hyvin mielissään tästä lohesta, joten ehkä hän sallii tämänkaltaisen reseptin käytön seuraavissa perhejuhlissa.


Myös sillit olivat valmistavaraa, maustesilli Abban ja mustaherukkasilli Boyn. Abban maustesilli on jo vanhastaan hyväksi todettu tuttu, mutta uutuuskokeilu, mustaherukkasilli, hurmasi minut täysin mustaherukan aromillaan ja keveällä makeudellaan. Olen törmännyt erilaisiin mustaherukkasilliresepteihin useamminkin, mutta arkajalkana en ole tohtinut kokeilla. Sama kohtalo on monen muunkin sillireseptin kohdalla, mutta ehkä tästä mustaherukkasillikokemuksesta rohkaistuneena alan kokeilemaan silliohjeita vähän laajemmaltikin.

Jogurttikastikkeen ideoin Glorian Ruoka ja Viini -lehden jogurttisillireseptin pohjalta. Vähän arastelin ohjeen suurta dijon-määrää, 3 rkl, ja uskaltauduinkin laittamaan vain kaksi. Se oli kuitenkin minun dijoniin totutteleville makuhermoilleni oikein sopiva ja kastike oli aika menestys. Hyvää kalan, pottujen ja porkkanoiden kanssa.


Dijon-jogurttikastike

2,5 dl turkkilaista jogurttia
1/2 nippua tuoretta tilliä hienonnettuna
2 rkl dijon-sinappia
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
n. 1 tl inkkarisokeria
Maldon-suolaa, mustapippuria


Höyrytetyt varhaisporkkanat sitruunaöljyllä

2 pikkunippua varhaisporkkanoita

3 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1/2 tl juustokuminaa

3 rkl paahdettuja auringonkukansiemeniä
sormisuolaa
viinisuolaheinän lehtiä

Höyrytä porkkanat. Sekoita öljy, sitruunamehu ja juustokumina. Laita porkkanat tarjoiluastiaan ja kaada sitruunaöljy päälle. Mausta sormisuolalla ja koristele paahdetuilla auringonkukansiemenillä ja viinisuolaheinällä.


Mansikka-fetasalaatti

100 g salaattisekoitusta (rucola, punamangoldi, tatsoi, pinaatti)
oliiviöljyä
200 g mansikoita
1 avokado
n. 75 g hyvää fetaa
pieni kourallinen paahdettuja cashewpähkinöitä

Sekoita salaattisekoitukseen hieman oliiviöljyä. Pilko mansikat ja avokado, sekoita kevyesti salaattiin. Murustele päälle fetaa ja ripota cashewpähkinät.



Tomaatti-sipulisalaatti

4 tomaattia
1 uuden sadon sipuli
oliiviöljyä
sormisuolaa, mustapippuria

Siivuta tomaatit, hienonna sipuli. Asettele tarjoiluastiaan tomaatit, ripota väliin ja päälle sipulia ja valuta päälle oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla.


Kukkakaalisalaatin teossa seurailin siskojen ohjetta, mutta valitettavasti kaprikset jäivät puuttumaan mukaelmastani. Harmitti hieman, sillä olin fiilistellyt etukäteen herkullisilla ajatuksilla, jotka pohjautuivat nimenomaan kapristen läsnäoloon salaatissa. Nooh, pääsin yli pettymyksestäni ja tämäkin versio oli oikein makoisa.


Kukkakaalisalaatti

600 g kukkakaalia
2 pientä uuden sadon sipulia (tai 1 iso)
1 Granny Smith's -omena
pikku nippu ruohosipulia
3 rkl omenaviinietikkaa
suolaa, mustapippuria
2-3 dl turkkilaista jogurttia (Pirkan on uusi lemppari!)
3 keitettyä kananmunaa

Hienonna kukkakaali ja sipulit, kuutioi omena. Sekoita keskenään ainekset ja anna maustua mielellään yön yli. Koristele ennen tarjoilua ruohosipulilla ja kananmunalohkoilla. (Kananmunat voi myös hienontaa joukkoon.)


Tuorejuusto-lohirullat

200 g kylmäsavulohta
100-150 g tuorejuustoa (esim. yrtti)
1 dl hienonnettua tilliä

Levitä lohisiivut levyksi leivinpaperille. Sivele päälle tuorejuustoa ja ripottele tilli. Rullaa kuten kääretorttu ja laita pakastimeen joksikin aikaa ennen tarjoilua, niin saat helposti leikattua rullasta siivuja.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Juhannusaaton menu


Sisko lapsineen saapui juhannusvieraiksemme ja mikä nostaisikaan paremmin juhannustunnelmaa kuin lasten leikki. Meillä juhannus on muutenkin ollut aina rauhallinen perhejuhla, johon kuuluvat juhannuskoivut, sauna vihtoineen, kesäiset kukat, juhannusajelu ja - tietysti - hyvä ruoka. En oikein osaa edes kuvitella viettäväni juhannusta örveltäen viinansekaisissa merkeissä. Se veisi vähän pohjan keskikesän juhlalta, yhdeltä vuoden kauneimmista hetkistä. Onhan tämä myös hyvin tärkeä merkkipaalu vuoden kiertokulussa: jäljellä on enää puoli vuotta jouluun! :D

Aattoillan menu koostui erään pakollisen komponentin ympärille, joka on yllättäen grillimakkara. Sääkin muuttui päivän kuluessa sateisen harmaasta leppeäksi ja mukavan aurinkoiseksi, mitä mainioimmaksi juhannussääksi. Sain siis kaivaa grillinkin esille, ensi kertaa tälle kesälle. Löysin onneksi Torniosta kattavan valikoiman erilaisia Pajuniemen makkaroita ja kokosin kärryyn luomunakkeja ja -grillimakkaroita, tomaatti-mozzarella Helsinki-wurstia ja riistamakkaroita. Hyviä ja lihaisia makkaroita nämä ovat ja jos jotain makkaraa yleensä syön, on se Pajuniemeä. Tomaatti-mozzarella Helsinki-wursti oli valittu toiseksi parhaaksi grillimakkaroiden epävirallisessa SM-mittelössä. Sisko varsinkin oli hyvin ihastunut tähän grilleriin, enkä itsekään pahana pitänyt. Olisin vain odottanut vähän vahvempaa tomaatti-mozzarella makuelämystä, mutta toisaalta, olihan kyse kuitenkin makkarasta...


Makkaroiden lisäksi laitoin tarjolle paria erilaista salaattia sekä tuoreita leipiä (patonkeja ja ruisleipää), joiden leipomisessa olikin vierähtänyt puoli päivää.



Kauraisat patongit (4 kpl)

350 g vettä
150 g ruisjauho-vehnäjauhoseosta (Lantbrödsmjöl)
50 g hiivaleipäjauhoja
80 g kaurahiutaleita
10 g hunajaa
10 g hiivaa

200 g hiivaleipäjauhoja
10 g suolaa

Sekoita ekat aineet keskenään, anna tekeytyä parisen tuntia. Vaivaa sekaan loput jauhot ja suola, noin 10 min, ja nosta edelleen tuntisen verran. Leivo patongeiksi, kohota ja paista 225 asteessa 10-12 min.




Granaattiomena-vuohenjuustosalaatti

100 g salaattisekoitusta (rucolaa, viinisuolaheinää, lollorossoa)
1 kurkku
1 granaattiomena
100 g vuohenjuustoa
kourallinen saksanpähkinöitä
oliiviöljyä
sormisuolaa, mustapippuria

Paahda pähkinät, pilko kurkku ja vuohenjuusto, irrottele granaattiomenan siemenet. Sekoita ainekset salaatiksi ja valuta päälle oliiviöljyä sekä ripota hieman sormisuolaa ja myllää mustapippuria.


Grilliperunasalaatti

1 kg uusia perunoita
oliiviöljyä, sormisuolaa
50 g tuoretta pinaattia
1 punasipuli
2 uutta sipulia varsineen
1/2 sitruunan mehu
mustapippuria

Pese ja lohko perunat. Tee niille foliosta alusta ja laita ne sen päälle grilliin kypsymään. Valuta päälle myös oliiviöljyä ja mausta perunat suolalla. Varo polttamasta...
Siivuta sipulit ohuiksi, revi pinaatti. Sekoita kaikki aineet keskenään ja lisää tarvittaessa oliiviöljyä ja suolaa.

Grillin kuumuus vähän yllätti ja poltin karrelle vähintään puolet perunoista. Hupsista... Pienen seulonnan päätteksi sain kuitenkin kasaan jonkinlaisen läjän pottuja, jotka olivatkin sitten tosi hyviä. Salaatti oli kyllä oikein hyvää, vaikka perunasalaatin sijasta se muistutti enemmän pinaatti-sipulisalaattia.


Tässä hyvin viehkossa kuvassa poseeraa Louhisaaren juoma, joka oli muuten ihanan raikasta kesäjuotavaa! Kannattaa ehdottomasti tehdä tätä, jos sattuu omistamaan mustaherukkapensaan pihallaan. Puolitin ohjeessa olleen sokerimäärän ja nyt tämä Marskin simanakin tunnettu juoma maistuu hyvin myös jano- ja ruokajuomana.


Louhisaaren juoma

4 l vettä
2,5 l mustaherukan lehtiä
250 g inkkarisokeria
1 sitruunan mehu ja kuori raastettuna
pikku nokare hiivaa

Kaada kiehuva vesi mustaherukan lehtien päälle ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Lisää mukaan sokeri, sitruunan mehu ja kuori sekä hiiva. Anna käydä yön yli. Siivilöi juoma ja nauti.

Kakkua Jussille! Eiku...


Vaikka juhannusjuhla onkin nyt käsillä, syntyi tämä kakku enemmänkin äitini ja isäni 22-vuotisen avioliittotaipaaleen kunniaksi. He kun astuivat avioon juhannusaattona 1989. Halusin tehdä raikkaan kesäisen mansikkakakun ilman sen kummempia kommervenkkejä. Jotain pikku säätöä oli kuitenkin loppujen lopuksi pakko kehitellä, joten tein kakun toiseen väliin sitruunakiisselin. Maissijauho oli loppu, joten jouduin suurustamaan kiisselin perunajauholla.

Mansikkakakku isille ja äitille

Pohja:
6 munaa
2 dl inkkarisokeria
1 dl puolikarkeita spelttijauhoja
1/2 dl hiivaleipäjauhoja
1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Kostutukseen:
2-3 dl maitoa

Sitruunakiisseli:
1/2 ison sitruunan mehu ja kuori raastettuna
2 dl vettä
1/3 (- 1/2) dl inkkarisokeria
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 rkl perunajauhoja
1 keltuainen
25 g voita

Kermatäyte:
noin 2 dl kermaa vaahdotettuna
75 g mascarponea
vajaa 1 dl turkkilaista jogurttia

Lisäksi:
kermaa vaahdotettuna
mansikoita
kirsikoita

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää kuivat aineet siivilän läpi. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa 40-45 min.

Sekoita kattilassa vesi, sitruunamehu ja kuori ja inkkarisokeri kiisseliä varten. Kiehauta, ota pois liedeltä ja lisää vesitilkkaan sekoitetut perunajauhot ohuena nauhana. Nosta takaisin liedellä ja kuumenna ensimmäiset kuplat pintaan. Poista levyltä ja lisää voi, keltuainen ja vaniljasokeri.

Sekoita kermatäytteen ainekset.

Halkaise pohja kolmeen osaan. Kostuta pohjia maidolla ja täytä: ensimmäiseen väliin kiisseli ja reilusti mansikoita, toiseen väliin kermatäyte ja lisää mansikoita. Koristele kermavaahdolla, mansikoilla ja kirsikoilla.


Itse en nykyään enää tykkää laittaa kermavaahtoon sokeria ja suosittelen kyllä kokeilemaan. Kaverini ovat katseleet vähän epäillen touhujani, mutta ovat lopulta olleet aivan ihmeissään siitä, kuinka hyvältä pelkkä kermavaahto maistuu. Sokeroitu kerma kun ei maistu juuri miltään muulta kuin... Nii-in, sokerilta.

Kakkua ei ole vielä maistettu, mutta ei ainakaan näytä kovin huonolta. Kostutusta saa ehkä eniten jännittää, se kun on minulle aina ollut vaikein osa täytekakun teossa. Kyllä sekin silti yleensä onnistuu, että kyseessä on ehkä enemmän oma hassu pelkoni.


Aurinko kurkistelee pilven takaa! Ehkä vielä saadaan hieno sää juhannusyöksi. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille! Nautitaan hyvästä ruoasta! (:

torstai 23. kesäkuuta 2011

Snobbailuläjä


Lounaana taas kerran supernälkäisenä lautaselle kasattu salaattiläjä. Tämä kuitenkin on minulle se The Kesäruoka: vaihtelevasti tuoreita vihanneksia, joiden seuraksi jotain proteiinipitoista ja päälle loraus öljyä ja/tai etikkaa kastikkeeksi. Aina riittää uusia yhdistelmiä, eikä kyllästytä koskaan. Olennainen osa on nautintoa on auringonpaiste ja salaatin syöminen ulkosalla. Nyt ollaan valitettavasti jo siinä vaiheessa kesää, että joutuu paikallaan ulkona ollessaan ajattelemaan: "Taivas varjele, mikä sieltä tulee; sieltä tulee säääääääääskiiiii!" Ja kaverit kans...

Tämänpäiväisestä salaattiläjästä astetta lyximmän tekivät ostamani ihanaiset kotimaiset pikkuparsat. Huolimatta kaikista suurista suunnitelmistani parsakauden varalle päädyn aina paistamaan tai grillaamaan parsat ja syömään ne fetan/chevren, mascarponen tai ihan vain voin kanssa. Eipä sillä, liputtaisin kyllä tämän parsan syömistavan puolesta vähän rankemmassakin seurassa. Toivottavasti vielä törmään kotimaisiin parsoihin, olivat sen verran herkkua! Näillä leveyspiireillä se valitettavasti on hyvin harvinaista.


Päivän salaatissa siis...

- jäävuorisalaattia (torjunta-aineläjä, juujuu, mutta aika hyvää tähän aikaan vuodesta..)
- kukkakaalia
- villitomaatteja
- uutta sipulia
- hunajamelonia
- oliiviöljyssä paistettuja parsoja, suolattu ja pippuroitu
- vuohenjuustoa
- sitruunaista oliiviöljyä
- tuoretta basilikaa ja oreganoa

Kuvaamishommat epäonnistuivat tänään aika totaalisesti, mutta tahtoisin kuitenkin esitellä vallan soman yrttiruukkuni, jolle otokseni ei oikein anna oikeutta. Istutin ruukkuun rosmariinin, viinisuolaheinän, basilikan ja oreganon taimet. Paitsi että yrtit ovat lisäkaunistus pihalla, on myös perin kätevää napata siitä lisää makua ulkona aterioinnin lomassa. Grilli- ja syöntikulmauksemme vierellä ruukku onkin juuri oikealla paikallaan.


Kuvaamatta on jäänyt tämä ruokalaji, mutta yrttiruukku on ihan hyvä aasinsilta aiheeseen. Tein viime viikolla kesäsuosikkia jo useamman vuoden ajalta: raparperi-rosmariinikiisseliä. Sain idean joskus siskoltani, joka taas oli bongannut ohjeen jostain lehdestä. Tämä ei suinkaan ole ainoa ohje, jossa raparperi ja rosmariini on yhdistetty onnistuneesti. Ihan hiljattain Kotona-blogin Arleena oli nimittäin valmistanut ihanan kuuloisen ja näköisen raparperikeikauskakun rosmariinilla höystettynä.

Raparperi-rosmariinikiisseli

5 raparperin vartta (noin 5 dl)
1 l vettä
1 rosmariinin oksa
vajaa 1 dl inkkarisokeria
4 rkl perunajauhoja
1 tl vaniljasokeria

Pilko raparperit ja keittele 5-10 min sokerin ja rosmariinin oksan kanssa. Ota pois levyltä, poista rosmariinin oksa. Sekoita perunajauhot vesitilkkaan ja lisää ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Laita takaisin levylle ja kuumenna, kunnes ensimmäiset kuplat ilmaantuvat pintaan. Mausta vaniljasokerilla ja jäähdytä.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Leipä, jossa on reikä



Nyt ei jaksattais yhtään kirjotella, joten pitemmittä puheitta asiaan. Tänk juu viva ciabatta! Hyvä leipä tuli. (:


Moniviljavarras

220 g sämpyläjauhoja (Myllärin kokojyväpitoinen sämpyläjauho)
20 g ruisjauhoja
160 g vettä
5 g seesamin-/pellavansiemeniä
4 g hiivaa

20 g öljyä
5 g suolaa

Sekoita yläaineet, nosta 2 h. Vaivaa sekaan öljy ja suola, noin 8 min. Pyöräytä pötkylä pöydälle, anna levätä 30 min. Leivo varrasleiväksi (pyöritä limppu, tee keskelle iso reikä ja muotoile) ja nostata n. 40 min. Viillä ja paista 225 asteessa 20-25 min. Nakkaa aluksi uunin pohjalle lasillinen vettä.


Pakko vielä sen verran lätistä, että eiliseltä kirjakauppareissulta jäi vähän mieleen kaihertamaan seuraavat opukset:

Kaisa Torkkelin ja Sonja Blåbergin Aidon maun juurilla


Paul Svenssonin (tuttu Strömsöstä) Grilli kuumana

Voi olla, että nämä täytyy käydä kaupasta noutamassa, vielä kun Kelakin ystävällisesti lupasi myöntää minulle rahaa kesäksikin. Eiku haisemaan! Tai ehkä lopputulos on tässä tapauksessa tuoksuva.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Punajuuri ei ole koskaan out


Tuntuu vähän hassulta piehtaroida näissä iänikuisissa juuresohjeissaan, mutta ne vain on pinttyneet niin syvälle reseptejä kehittelevään aivolohkoon, että minkäs teet. Juurekset vain on niin monikäyttöinen ja maukas raaka-aineryhmä, jonka rinnalla monenmoiset muut rehut kalpenevat.
Tällä kertaa päämääränä oli tehdä raw-tahnaketta ja tämän päämäärän onnistuneesti saavutinkin. Mukaan pääsi Eat&Joy maatilatorilta ostamani Lapin kalamauste, joka sisältää mm. tilliä, persiljaa, basilikaa, kirveliä, anisiisoppia ja vuohenputkea. Voin kertoa, että tuoksu on huumaava ja tähänkin tahnaan yrttisekoitus sopi ihanasti!


Punajuuritahnake

3/4 dl auringonkukansiemeniä
1/4 dl seesaminsiemeniä
n. 3/4 dl vettä
1/2 dl kp rypsiöljyä
4 punajuurta raastettuna
2 pienehköä valkosipulinkynttä
2-3 rkl piparjuurta raasteena
1-2 tl Lapin kalamaustetta tai muuta yrttisekoitusta
n. 1/2 tl suolaa
musta- ja valkopippuria
1 tl hunajaa
2 tl omenaviinietikkaa

Liota siemeniä yön yli tai ainakin jokunen tunti. Soseuta kaikki aineet sauvasekoittimella tai blenderillä tahnaksi.


Pistelin tätä eilen salaatissa, jossa oli friseetä, kesäkurpitsaa, parsakaalia, uutta sipulia, oliiveja ja päivällä paistetun nieriän jämät. Naminami!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Lauantai-ilta ja ystävät



Vietimme leppoisaa iltaa kaveriporukalla leipomusten, saunan ja paljun kera leppoisassa tunnelmassa. Teimme pitsaa, joissa oli täytteenä mm. tomaattikastiketta, juustoa, herkkusieniä, paahdettua punasipulia, oliiveja, tomaattia, mozzarellaa, ananasta ja basilikaa.


Pyöräytin lisäkkeeksi salaatin hengessä 'mitä jääkaapistä tänään löytyy', mutta siitä tulikin lopulta oikein hyvä. Kaverin luota löytynyt sitruunainen valkoinen balsamico kruunasi kaiken.

Sekalainen salaatti

1 pss Provencen salaattisekoitusta
70 g salaattisekoitusta, jossa rucolaa, punamangoldia ja viinisuolaheinää
nippu porkkanoita
1 kesäkurpitsa
mustapippuria, suolaa
puolikas hunajameloni
1 tlk tuorejuustotäytteisiä paprikoita
1/2 prk oliiveja
sitruunaista valkoista balsamicoa

Paloittele porkkanat ja kesäkurpitsa. Valuta päälle vähän paprikoiden öljyä, mausta suolalla ja pippurilla. Paahda 225 asteessa noin 20 min. Paloittele meloni ja paprikat. Sekoita salaatit keskenään tarjoiluastiassa, levitä päälle meloni, paprikat, oliiveja ja paahdetut porkkanat ja kesäkurpitsa. Valuta lopuksi pinnalle paprikoiden öljyä ja balsamicoa.


Jälkkäriksi oli herkullista brita-kakkua, josta valitettavasti unohdin ottaa kuvan. Välissä oli kerman lisäksi mansikoita, vadelmia ja banaania. Ihana kesäherkkua kahvin kera!

Tunnelmasiika ja pikkuleivät




Ostin tuoreita pikku siikoja tovi sitten ja ne herkistivät mieleni oikein todella. Käsittelin kalat ja laitoin ne ruoaksi pyöritellen yleviä ajatuksia luonnon meille tarjoamista antimista ja ihmisten kiittämättömyydestä näitä lahjoja kohtaan. Jossain vaiheessa tajusin, että mietteeni alkoivat käydä hieman korneiksi ja hidastin hieman tahtia... Joka tapauksessa näissä kaloissa oli selvästi jotain taianomaista, mikä ei tullut ilmi vähiten maun kautta. Tuore kala on aina ihanaa ja entistä ihanampaa se on kesäisenä iltana ulkona nautittuna, haapojen havinaa kuunnellen.


Taikasiiat

600-700 g pikku siikoja
2-3 kesäsipulia varsineen
merisuolaa
mustapippuria
voinokareita
oliiviöljyä

Perkaa ja suomusta siiat. Hiero ulko- ja sisäpuolet merisuolalla. Täytä puhdistetut vatsat sipulisilpulla, lisää muutama voinokare ja rouhi päälle mustapippuria. Valele kalojen päälle hieman oliiviöljyä ja kypsennä 200 asteessa 15-20 min.


Leivoin serkun häihin pikkuleivät, jotka onnistuivatkin tosi hyvin. On aina mukava kantaa kortensa kekoon toisten juhlia järjestettäessä ja pikkuleipätehtailu on suurta hupia myös itselle.
Erityistä kiitosta saivat kahvikreemipikkuleivät, jotka olivatkin sekä kauniita, hauskoja valmistaa että herkullisia. Ohje on Ruoka Pirkasta, jossa ne kulkivat irish coffee -pikkuleipien nimellä. Meiltä ei viskiä löytynyt, eikä pikakahvijauhettakaan, joten kreemiä hieman sovellettiin. Alkuperäisestä en tiedä, mutta ainakin tästä tuli hurjan hyvää!


Pikkuleivät kahvikreemillä

200 g voita
1 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

50 g voita
3/4 dl tomusokeria
2-3 tl kahvia
2 tl konjakkia

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna voimakkaasti vatkaten. Lisää kuivat aineet siivilän läpi, sekoita mahdollisimman vähän. Pursota taikinasta n. 4 cm:n pituisia tankoja pellille. Paista 200 asteessa 6-7 min.

Vaahdota voi ja tomusokeri täytettä varten, mausta kahvilla ja konjakilla. Sivele täytettä puolelle jäähtyneiden tankojen pohjista ja paina vastakkain toisen tangon kanssa. Siivilöi pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua.


Manteliset vadelmaviipaleet (Kotiliesi)

200 g voita
200 g mantelimassaa
1 muna
1 dl sokeria
4 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta

vadelmamarmeladia
tomusokeri-vesi-kuorrutetta

Sekoita taikinan ainekset massaksi käsin tai tehosekoittimella. Anna levätä hetki jääkaapissa. Leivo pellille tankoja, paina niiden keskelle syvennys ja täytä se vadelmamarmeladilla. Paista 200 asteessa noin 12 min. Leikkaa viipaleiksi, anna jäähtyä ja koristele sokerikuorrutteella.


Shakkiruudut

200 g voita
3/4 dl sokeria
n. 4,5 dl vehnäjauhoja

1,5 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria

Sekoita ekat ainekset taikinaksi. Jaa taikina kahteen osaan ja sekoita toiseen puoleen kaakao, toiseen puoleen vaniljasokeri. Laita kylmään hetkeksi. Leivo taikinat tangoiksi ja asettele niitä vierekkäin ja päällekkäin niin, että saat aikaan sakkiruutukuvion. (4 ruutua helpompi, 9 ruutuun saa näpertää vähän enemmän.) Leikkaa isosta tangosta viipaleita. Paista pikkuleivät 200 asteessa 7-8 min.


tiistai 7. kesäkuuta 2011

Leipää ja sirkushuveja


Tämä olikin taas niin mainio päivä alkaa leipomaan ja lämmittämään uunia, kun muutenkin jo hiki virtasi valtoimenaan. Sille ei kuitenkaan voi mitään, kun fiilinki iskee päälle: taikinaa on tehtävä, meni syteen tai saveen.

Leipään sain innoituksen a) hapanjuurestani ja b) ihanasta Omenaminttu-blogista, jossa oli leivottu herkulliselta vaikuttavaa ohraleipää. Hapanjuuressani olisi mitä todennäköisimmin riittänyt puhtia kohottamaan leipä hyvin ilman hiivaakin, mutta hiivalla aikaan saatava pehmeys olisi silloin jäänyt puuttumaan. Jos haluaa saada aikaan pehmeää, mutta samalla kiinteää leipää, on hapanjuuren ja hiivan yhdistelmä hyvä keino.

Ohra-spelttileipä

5 dl vettä
3 dl ruishiutaleita
4 dl spelttijauhoja (Birkkalan puolikarkea on suosikkini)
2 rkl aktiivista hapanjuurta

Sekoita juuren aineet keskenään. Peitä kulho liinalla ja anna tekeytyä yön yli.

2 rkl vettä
6-8 g hiivaa
2 rkl hunajaa
2 dl hiivaleipäjauhoja
3-4 dl spelttijauhoja
2 rkl öljyä
1,5 tl suolaa

Liuota hiiva vesitilkkaan ja lisää se sekä hunaja taikinajuureen. Lisää jauhot ja vaivaa 10 min. Lisää loppuvaiheessa öljy ja suola. Kohota noin 1,5 tuntia, paina taikina kokoon kerran tämän aikana. Leivo kahdeksi leiväksi ja kohota 30-50 min. Kuumenna uuni 250 asteeseen ja laita kohonneet ja viilletyt leivät sinne. Laske lämpötila 200 asteeseen. Heita uunin pohjalle pari desiä vettä aluksi ja toisen kerran paistamisen aikana, niin saat leipään rapean kuoren. Paista yhteensä noin 30 min. Jäähdytä leivät ritilällä.


Viime syksynä säilöin luumuja Kodin Kuvalehden reseptin mukaan. Nyt, 9 kuukautta myöhemmin, käytin kyseisiä luumuja peräti toista kertaa pakastimentyhjennysoperaation innoittamana. Päätin tehdä niistä piirakkaa, joka ei osoittautunut huonoksi ideaksi. Äiti kehui piirakan maata taivaisiin! Kauniskin siitä tuli ja se oli myös hyvin nopea tehdä.


Luumu-murupiiras

Pohjataikina:
75 g voita (jääkaappikylmää)
3 dl spelttijauhoja
3/4 dl ranskankermaa
1 rkl inkkarisokeria

mausteliemessä pakastettuja luumuja tai tuoreita luumuja lohkoina+vähän sokeria

Murutaikina:
50 g voita
1,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl kookoshiutaleita
1/2 tl inkivääriä
1-2 rkl inkkarisokeria
1 tl vaniljasokeria

Nypi pohjan voi ja spelttijauhot, sekoita joukkoon ranskankerma. Kauli pyöreä levy leivinpaperilla ja painele piirakkavuokaan. Pistele pohja haarukalla ja esipaista 200 asteessa noin 8 min. Nypi murutaikinan voi ja kuivat aineet. Asettele luumulohkoja esipaistetulle pohjalle ja ripottele päälle muru. Paista 215 asteessa vielä 15-20 min. Tarjoile sellaisenaan tai vaniljajäätelön, -kastikkeen tai pehmeän kermavaahdon kanssa.