Juhannuspäivä

Paloin halusta toteuttaa Makun kalaisan juhannusmenun, joten mikäs siinä sitten. Listalla

-uudet perunat

-mätimousse

-tillivoi

-tuorejuustovaahto

-savusiika

-punajuurisilli

-sinappiset silakat

-limettilohi

-ruisleipäset

-vuohenjuustosalaatti

Itse lisäsin tarjoiltaviin myös

-speltti-vihannessalaatti

-nokkos-spelttisämpylät

Jälkiruokana mansikoita ja basilikavaahtoa.

Kirjotan tähän parhaat respetit. Limettilohi ei hurmannut, oli vähän kummallista. Myöskään sinappisilakoista ei meillä oikein opita tykkäämään, vaikka yritystä kyllä piisaa. Mutta ei niin ei. Mätimousse oli hyvää, mutta muistutti vähän liikaa pelkkää kermavaahtoa(kerma-ranskankerma pohjana, vaatisi ehkä lisää mätiä tai jotain muuta sattumiksi)... Ruisleipäset jäivät keskeltä hieman kosteiksi enkä edes laittanut niitä tarjoilupöytään, mutta sittemmin olemme niitä pureskelleet ja ne maistuvatkin nyt jo suorastaan hyviltä.

Tuorejuustovaahto

½ prk maustamatonta tuorejuustoa

1 valkosipulinkynsi

pikku nippu ruohosipulia

½-1 dl persiljaa

mustapippuria, suolaa

Vaahdota tuorejuusto, lisää hienonnetut yrtit ja valkosipuli sekä mausteet.

Mätimousse

2 dl vispikermaa

1 prk ranskankermaa

1 punasipuli

250 g siianmätiä

rouhittua mustapippuria

(suolaa)

Vaahdota kerma, lisää ranskankerma, mäti, hienonnettu punasipuli ja mustapippuri. Lisää tarvittaessa suolaa.

Punajuurisilli

1 kurkku

3-4 dl etikkapunajuuria

1 prk smetanaa

4-5 tl piparjuurtahnaa

300 g sillifileetä

Raasta kurkku ja valuta. Raasta myös punajuuri ja huuhtele sekä liota sillit. Sekoita sillipalat ja raasteet piparjuurella maustettuun smetanaan. Anna maustua jääkaapissa.

Vuohenjuustosalaatti

½ ruukkua lollorossoa

½ ruukkua tammenlehväsalaattia

½ ruukkua rucolaa

1 kurkku

noin 10 retiisiä

noin 70 g vuohenjuustoa

Kastike

1:1 sitruunamehua ja oliiviöljyä

sitruunapippuria

Speltti-vihannessalaatti

3 dl spelttihelmijyviä

6 dl vettä

ripaus suolaa

Marinadi:

4 rkl rypsiöljyä

2 rkl soijakastiketta

2 rkl appelsiinimehua

2 rkl vettä

1 rkl balsamicoa

1 rkl hunajaa

½ tl suolaa

½ tl basilikaa

½ tl timjamia

mustapippuria

+

roomansalaattia

maissia

herneitä

paprikaa

kurkkua

Keitä spelttihelmet imeyttämällä(sekoita mahdollisimman vähän, etteivät puuroudu). Sekoita marinadi ja lisää jäähtyneisiin jyviin. Anna maustua vähintään pari tuntia. Kokoa salaatti jyvien maustuttua.

Nokkos-spelttisämpylät

½ l vettä

2 dl maustamatonta jogurttia

1 pss kuivahiivaa

2 tl suolaa

½ dl kuivattua nokkosta

2 dl vehnäleseitä

1½ dl pellavansiemeniä

2 dl täysjyvävehnäjauhoja

3 dl hiivaleipäspelttijauhoja

puolikarkeita spelttijauhoja

½-1 dl öljyä

Sekoita 42 asteisiin nesteisiin hiiva, suola, nokkonen, leseet, siemenet ja täysjyvävehnäjauhot. Anna juuren käydä vajaa tunti. Alusta joukkoon loput jauhot ja lisää loppuvaiheessa myös öljy. Taikina saa olla melko löysä. Kohota vajaa tunti, leivo sämpylöiksi, kohota noin vartti ja paista 250 asteessa.

Ruisleipäset

4½ dl vettä

2 tl kuivahiivaa

7-8 dl Myllärin ruisleipäainesta

1 rkl korianterinsiemeniä murskattuna

Liuota hiiva lämpimään veteen ja lisää jauhot pikkuhiljaa puuhaarukalla sekoittaen. Lisää siemenet ja sekoita tasaiseksi. Kohota noin 80 min. Leivo taikinasta kostutetuin käsin tanko ja jaa 15-20 osaan. Nosta palat muffinivuokiin tai pieniin leivosvuokiin ja kohota vielä noin 40 min. Paista 250 asteessa 15-20 min.

Mansikat ja basilikavaahto

tuoreita mansikoita

2 dl vispikermaa

1 prk mascarponea

1 rkl ruokotomusokeria

1 dl silputtuja basilikanlehtiä

Vatkaa kerma, lisää mascarpone, sokeri ja basilika. Tarjoa vaahto tuoreiden mansikoiden kera. (Tämä ja ruisleipäset jäivät kuvaamatta, harmillista.)

Juhannusaatto

Juhannusaaton kunniaksi päätin hemmotella vanhempiani ja avasin grillauskauden grillaamalla, mitäs muuta kuin - grillimakkaraa. Sittarista löysin suureksi ilokseni Pirkan luomugrillimakkaroita, jotka olivat vielä kaiken muun hyvän lisäksi halvennuksessa(sisäpiiritermi...). Nappasinkin paketteja kainalooni vinon pinon ja iskin loput pakastimeen perhekriisejä odottamaan. Söin makkaraa ekaa kertaa varmaan kolmeen-neljään vuoteen. Aivan ookoo, muttei nyt mikään suuri himo iskenyt. Mukavan lihaisa oli tämä luomumakkara. Kauheasti en nyt osaa palautetta antaa vähäisen (viimeaikaisen) kokemuksen perusteella. Unohdin näköjään ikuistaa makkarat, mikä on vähän sääli, koska ne oli minusta aika nättejä. (Tein rastiviillot.)

Makkaroiden kyytipojaksi laitoin vähäperunaista perunasalaattia ja rukiista tomaatti-vihersalaattia.

Vähäperunainen perunasalaatti (muokattu Valion ohje)

3 uutta perunaa keitettynä (pienehköä tai miten itse tykkäät)

1 punasipuli

½ pss maissia

1 prk anjovista

3 keitettyä munaa

noin 2 dl turkkilaista jogurttia

ripaus täysruokosokeria

mustapippuria

reilusti tuoretta tilliä ja ruohosipulia

Perunakuutiot, hienonnettu sipuli, munat ja anjovis, sula maissi, jogurtti ja mausteet sekaisin. Maustumaan hetkeksi jääkaappiin ennen tarjoilua.

Rukiinen tomaatti-vihersalaatti (ohje suurinpiirtein Makusta)

1 pss jääsalaattia

1 rss kirsikkatomaatteja

2 siivua revittyä ruisleipää

voita

1 puristettu valkosipulinkynsi

juustolastuja/vuohenjuustoa

basilikaa

Kastike:

2 rkl pestoa

n. ½ dl oliiviöljyä

Murustele ruisleivät ja paista voissa valkosipulin kanssa rapeiksi. Revi salaatti kuppin. Laita puolitetut tomaatit, juusto ja ruisleivän murut päälle. Sekoita kastikeaineet keskenään ja kaada kastike ympäri salaattia. Koristele tuoreella basilikalla.

Mitä tänään syötiin?

Tänään olen ollut täynnä virtaa, kaikenlaisia pienempiä ja isompia töitä kotosalla on tullut tehtyä noin 12 tuntia ja voisin kyllä jatkaa vieläkin! Mistä sain energiani päivän hommiin?

Aamupalan söin aamulenkin(tunnin kävelyreissu) jälkeen. Tuoreita kirsikoita ja mansikoita, persikkaa, banaania, viinirypäleitä, puolukoita. Päälle soijajogurttia ja viljatonta mysliä.

Lounaalla salaatti. Porkkanaraastetta, lehtisalaattia, jäävuorta, kurkkua, kirsikkatomaatteja, paprikaa, yrtti-oliiviöljy marinoitua vuohenjuustoa. Siitakesienet paistettu nopeasti voissa, mukaan lopuksi kesäsipulia ja tamaria mausteeksi. Salaatin päälle balsamico-oliiviöljykastiketta.

Välipalana hedelmävati: mansikoita, kirsikoita, luumua, persikkaa, viinirypäleitä ja päälle kerma-rahkaa.


Päivällisellä eilistä kesäkeittoa sekä jälkiuunileipää voilla, juustolla, salaatilla ja kurkulla.

Iltapalaksi kurkkua, kirsikkatomaatteja ja salaattia kera oliiviöljyn ja loput vuohenjuustot.

Tulipas kovin ruokapäiväkirjamainen esitys...

P.S. Mulla on uus kamera! (Hajotin edellisen...)

Kesäkeitto

Pitkästä aikaa laitoin lämmintä ruokaa ja keiton rinnalla meni myös eka viljatuote moneen päivään. En ole oikeastaan edes aatellut koko asiaa, mutta aloin jälkiuunileipää(Oululaisen luomu, aah..) jäyskyttäessäni miettimään, että koskas on tullut viimeksi leipää syötyä. Viisi päivää oli sitten oli tulos, johon päädyin. Nyt tuli vaan semmonen fiilis, että haluttas keiton kanssa ruisleipää, päälle hyvästi oikeaa voita ja luomuedamia sekä kurkkusiivuja. Kyllähän sen tyhmempikin tietää, että hyvältä se maistuu.


Kesäkeitto

½ l vettä

2 tl suolaa

½ tl täysruokosokeria

8 maustepippuria

4 uutta perunaa

5 uutta porkkanaa + 1 iso vanha

1 pieni kukkakaali

2 uutta sipulia varsineen

noin 8 dl täysmaitoa (Valiolta löytyy nyt vanhanajan maito)

1 pss herneitä

tilliä

voiköntsä

Veteen suola, pippurit ja sokeri sekä potut, sipulit(ei varsia) ja porkkanat pilkottuina. Kun nämä melkein kypsiä, lisää kukkakaalen nuput. Lopuksi maito, sipulinvarret ja viimeinen silaus tillillä ja voilla.

Ravitsemustiedon viidakossa, osa 2

Jatkakaamme siitä mihin eilen jäin.

Uutisissa kerrottiin tänään suomalaisten ruokailutottumuksien muuttuneen terveellisempään suuntaan. Samaan syssyyn kuitenkin julistettiin ylipainoisten määrän olevan edelleen kasvussa. Kas vain... Olisiköhan syy kenties siinä mitä nykyään pidetään terveellisenä ruokana? Tuntuu hullulta, etteivät ihmiset ole vieläkään tajunneet, että kevyttuotteet eivät ole oikotie onneen. Luulisi tämän asian jo valjenneen muutamien viime vuosikymmenien aikana, mutta koska suuret markkinavoimat jylläävät kevyttuotteiden taustajoukoissa, on toisenlaisille mielipiteille jäänyt melko vähän jalansijaa.

Tai mikäs minä olen sanomaan. Enhän loppukädessä tiedä itsekään eikä varmaan tiedä kukaan muukaan, mikä sitä oikeanlaista ravintoa loppujen lopuksi on. Nykyiset mielipiteeni olenkin perustanut lähinnä tietoihini ihmisen kehityshistoriasta ja evoluution perusperiaatteista.

a)Ihminen on hampaiden ja ruoansulatuskanavan pituuden perusteella sekasyöjä.

b)Esi-isämme olivat metsästäjä-keräilijöitä, jotka söivät pääasiassa vihanneksia ja hedelmiä sekä lihaa, mikäli sattuivat jonkin eläimen ruhon käsiinsä saamaan.

c)Evoluution rattaat pyörivät kohtalaisen hitaasti, joten muutamassa tuhannessa vuodessa ei merkittäviä muutoksia ihmiskehossa ole ehtinyt tapahtua.

Nämä kolme juttua kertovat jo aika paljon oikeasta ravinnosta, ainakin minulle. A-kohdan perusteella koen tarpeelliseksi sisällyttää ruokavaliooni jonkin verran eläinperäisiä tuotteita. Vaikka kasvikunnan tuotteista löytyy esimerkiksi kaikkia tarvittavia aminohappoja, ovat eläinkunnan proteiinit tiukkoja pakkauksia kaikkea tarpeellista. Vanha kunnon B12-vitamiini on myös huomioon ottamisen arvoinen seikka.

B-kohdan sisältämä pointti on kuitenkin se, ettei lihaa ole ollut alkuihmisille tarjolla kovinkaan suuria määriä kerrallaan. Nykyään lihaa sisällytetään yleisesti joka aterialle ja kerta-annosten koot vaihtelevat kymmenistä satoihin grammoihin. Lihaa on liian helposti saatavilla, kun ennen sen saanti ole kiven takana. Hedelmät ja vihannekset sen sijaan olivat paljon hitaampia juoksemaan karkuun, ja niiden avulla masunsa sai vaivattomammin täytettyä.

C-kohdan sanoma on juuri se, mitä siinä seisookiin. Loppujen lopuksi muistutamme esi-isämme enemmän kuin uskoisikaan. Älymme on ehkä kehittynyt, mutta ruoansulatuskoneisto on luultavsti pääpiirteissään samankaltainen kuin ennen muinoin. Viljatuotteet voivatkin olla juuri siitä syystä ongelmallisia, sillä metsästäjä-keräilijöillä harvemmin oli saatavilla ruisjauhoja tai kaurahiutaleita(valkoisista vehnäjauhoista puhumattakaan!). Pannaan en kuitenkaan halua viljatuotteita julistaa: vain niitä syömällä voimme auttaa evoluutiota luomaan ihmiskoneiston viljaa paremmin hyväksikäyttäväksi. Tulevia sukupolvia ajatellen se voisi olla kelpo teko, sillä vilja on suhteellisen helppoa kasvatettavaa ja melko hyvä energian ja erilaisten ravintoaineiden lähde.

Summa summarum: Pyrin syömään mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa ja paljon alkuperäisiä, puhtaita raaka-aineita. Paljon tavaraa HeVi-osastolta(perunaa tosin välttelen), jonkin verran viljaa ja eläinkunnan tuotteita. Rasvakammosta parantuneena melko huolettomasti kylmäpuristettu oliiviöljyä(jonkin verran myös k.p. rypsiöljyä) ja voita sekä pähkinöitä ja siemeniä. (Paljolti olen näitä ajatuksiani saanut Michael Pollanin kirjasta "Oikean ruoan puolesta". Loisto-opus, suosittelen!)

Näin kesällä kroppa suorastaan huutaa kaikkia ihania tuoreita kasviksia ja hedelmiä, jotka ovat nyt parhaillaan. Lämmintä ruokaa ei oikeastaan haluta syödä. Esim. tänään olen upottanut kitaani seuraavaa.

Aamupala: banaani, iso läjä mustikoita, mansikoita ja vadelmia kera soijajogurtin ja viljattoman myslin

Lounas: iso salaatti(jäävuorisalaatti, raastettu punajuuri, porkkana, palsternakka, tomaatti, paprika, kurkku, raejuusto) kera oliiviöljy-balsamicokastikkeen

Välipala: omena ja pari palaa 82% suklaata

Päivällinen: taas salaattia...(jäävuori, porkkana, punajuuri, tomaatti, kurkku, herne, tofu) kera saman kastikkeen

Iltapala: päärynä, persikka, 2 pikku luumua, vadelmia sekä kourallinen manteleita ja saksanpähkinöitä

Voi olla, ettei tullut ihan tarpeeksi kattavasti syötyä, mutta olo on (ainakin tänään..) ollut tosi hyvä.

Olen myös yrittänyt opetella syömään sitä, mikä milloinkin hyvältä tuntuu. Nyt on siis haluttanut paljon tuoretta tavaraa, mutta muutama päivä takaperin himoitsin siskon tekemää maailman ihaninta, juuri sopivan rakeista kaurapuuroa(olen päässyt omituisesta liimapuuromaniastani eroon..) kera ison voisilmän ja kaura- tai kevytmaitolasillisen. Vaikka listailin tuossa ylempänä hyvin yleviä periaatteita ruokavaliostani, olen päättänyt, etten ankkuroidu noudattamaan niitä mitenkään orjallisesti. Vapaus syödä on se juttu, mikä kertoo minulle parantumisesta syömishäiriöstä. Tällä linjalla pyrinkin pysymään.

Ravitsemustiedon viidakossa, osa 1

Pieni ihminen tuntee joskus olonsa kovin voimattomaksi pohjattoman Internetin edessä: liikaa tietoa, liikaa erilaisia näkökantoja ja mielipiteitä ja liikaa puutaheinää. Näin ainakin minusta aika ajoin tuntuu, kun lueskelen ravitsemusaiheisia blogeja, tutkimuksia ja muita kirjoituksia. MITÄ IHMETTÄ TÄSSÄ OIKEIN PITÄISI SYÖDÄ?

Hyvä kysymys, joka on saanut minut usein ahdistuksen partaalle. Helpointa olisi vetää kaupan eineksiä, leipiä ja muita teollisuuden tuotoksia, mutta minun, kuten jo hyvin monen muunkin, järki sanoo, ettei ratkaisu ole kovin kestävä pitemmällä aikavälillä. Eli siis luonnolliset raaka-aineet ja omien käsien tuotokset ovat oikotie onneen.

Olisikin näin yksinkertaista. Sen lisäksi, että kannattaa välttää teollisia tuotoksia, täytyy myös osata valita luonnon antimien joukosta ne "oikeaksi ravinnoksi" kelpaavat. Tämä lista onkin sitten sisällöltään melko vaihtelevan laatuinen. Esimerkkeinä ristiriidoista ovat virallisten ravitsemussuositusten hehkuttama peruna, jonka hiilaritietoiset julistavat pannaan, ja vaikkapa lohi; runsaasti hyviä rasvahappoja ja proteiineja kera erilaisten mikroravintoaineiden, mutta ympöristölle aiheutuvat haitat(kasvatetun kalan rehun valmistuksen onneton ekotehokkuus, ravinnepäästöt vs. vapaan kalan uhanalaisuus) saavat ainakin minut miettimään kahdesti kyseisen kalalajin popsimista. Viimeisin iloinen uutinen osui silmiini hiilaritietoisten sivustolta: banaani pannaan(liikaa tärkkelystä)! Viimeinen naula arkkuun.

Netti, lehdet, TV ja muukin media sekä ihmisten keskustelu kiertyy hyvin usein ruoan ympärille. Oikeastaan aika luonnollista, onhan ihminenkin vain eläin ja lähes kaikkien eläimien elämä tuntuu täyttyvän ravinnosta, sekä syömisen että sen hankkimisen muodossa. Nykyinen ravitsemuskeskustelu alkaa vain livetä siihen suuntaan, että valtaosalla länsimaisista ihmisistä tuntuisi olevan jonkin sortin syömishäiriö. Se voi olla sairaalloista laihuuden tavoittelua, esimerkiksi anoreksian tai bulimian muodossa, tai päinvastoin sairaalloista ylipainoa. Molempiin liittyy ruoan jatkuvaa ajattelua ja elämän järjestämistä sen sallimissa rajoissa. Kaikki eivät kuitenkaan ole paino-ongelmaisia, vaan syömishäiriöisten joukosta löytyy vino pino aivan normaalipainoista väkeä, joilla voi olla "virallisten" syömishäiriöiden oireita tai muunlainen pakkomielle ruokaan, usein sen koostumukseen ja terveellisyyteen perustuva(ortoreksia).

Kaikessa ruoan yltäkylläisyydessä onkin vaikea välttyä ruoalta, on valittava joko sen syöminen tai muunlainen siihen liittyvä toiminta. Näin syntyvät massiiviset ravitsemuskeskustelut ja erilaiset koulukunnat, jotka onnessaan toitottavat oikean ruoan ilosanomaa. Tällöin ruokaa saa käsitellä, ajatella ja tutkia myös silloin, kun ei ole syönnin aika.

Äskeisistä jutuista voi tulla kuva, että paheksun ravitsemustietoutta ja tutkimuksia aiheen ympärillä. Asialla on kaksi puolta. Minusta on hienoa, että ihmiset ovat alkaneet antaa arvoa ruoalle. Tämä arvostuksen nousu voi ilmetä vaikkapa lisääntyneenä kiinnostuksena ruoanlaittoon ja nautintojen hakemiseen tämän harrastuksen avulla, erilaisen ravitsemukseen liittyvän informaation keräämisenä tai parhaimmillaan ruohonjuuritason kokemuksen hankintana: viljelemällä kasviksia tai poimimalla marjoja ja sieniä.

Henkilökohtaisesti voin sanoa kokeneeni itse lähes kaikkea edellä kirjoittamaani, mikä on toisaalta nakertanut minuuttani, toisaalta antanut minulle voimaa ja viisautta. Ruoka on hieno asia, se on elämän peruspilari ja myös elämän suurimpia nautintoja. Se on johdattanut minut yltäkylläisyyden kautta nääntymykseen saakka ja nyt tähän, melko stabiiliin olotilaan. Tästä tilasta käsin on helpompaa luoda uutta suhdetta ruokaan edellisten häiriintyneiden tunteiden tilalle.

Uusi suhde ei rakennu hetkessä: anoreksian kanssa painiessani olen tullut hyvin tutuksi kaloritaulukkojen kanssa, elänyt omenoilla ja kevytjogurtilla, lukenut virallisia ravitsemussuosituksia kynä kädessä, alleviivaten ja laittanut erilaisten diettien suosittelemaa, yleisimmin vähäenergiaista ruokaa. Leiponut veden kielelle nostattavia herkkuja itse niistä kieltäytyen viimeiseen saakka. Ollut ensin kasvissyöjä, sitten vegaani. Monenmoista muutakin on koettu, mutta nyt kun vihdoin alan kokea olevani terve alkaa ruokavaliokin tervehtyä. Vielä on tosin tallella halu säädellä ja asettaa rajoituksia(viimeisin villitys tiukempi hiilaritietoisuus ja raakaravinto), mutta nyt tämä kaikki on jo paljon terveemmällä pohjalla.

Mitä tällä tilityksellä halusin ilmaista, on se, että ei kannata upota ravitsemustiedon suohon. Suon silmäke voi olla syvä, jopa pohjaton. Käyttäkää omaa järkeänne, olkaa kriittisiä, älkääkä antako mopon karata käsistä. Ruoka on kiva juttu ja pidetään se sellaisena.

Kaikkea ajattelemaansa on vaikea, ehkä mahdotonkin, pukea sanoiksi ja kirjoitinkin tässä vain pienestä osasta ajatuksiani. Mikäli naputteluintoa piisaa, aion jatkaa pohdiskelua, joka onkin mitä sopivinta bloggailua varsinkin nyt, kun kamerakin on rikki.. :D

Kuvatonta

Jahas, rikoin sitten kameran... Tänään tein kuitenki niin hyvää aamupalaa, että se ansaitsee tulla postatuksi ilman kuvaaki.

Valmistin siis viljatonta "mysliä", johon laitoin

sulttaanirusinoita
kuivattuja kirsikoita
gojimarjoja
kurpitsan-, pellavan-, seesamin-, auringonkukan- ja hampunsiemeniä
pekaani-, cashew-, saksan- ja maapähkinöitä sekä manteleita
kookoslastuja

Tätä sekoitusta annostelin puna- ja mustaherukoiden sekä banaskun päälle. Aah, lähti kyllä hyvin päivä käyntiin.

Keittomaista

Tässä muutamia keittoja, joita on viimeaikoina tullut laiteltua.

Porkkanakeitossa pohjana Pirkan luomuporkkanasose, mukana vettä, appelsiinimehua, pussi kasvissuikaleita ja kaurakermaa, valko- ja mustapippuria, basilikaa ja rakuunaa sekä suolaa.

Papu-juureskeitossa kaikenmaailman juureksia, vihannessekoitusta ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa kasvisliemessä, jota höystetty pippureilla, oreganolla, timjamilla, basilikalla, kirvelillä ja laakerinlehdillä, mahdollisesti myös joillain muilla mausteilla, jotka ei nyt muistu mieleen...

Kalakeitossa pari pottua, paljon porkkanaa ja puolikas kesäkurpitsa sekä pussi herneitä ja vihannessekoitusta. Kalana lohta ja seitiä, noin 3:4. Liemessä pippureita, suolaa, laakerinlehtiä, tilliä, vettä ja purkki kuohukermaa. Nam! Vielä parempaa tein tässä joku aika sitten, kun keitin kunnon kalaliemen ruodoista. Mukaan vain pari porkkanaa ja sipulia, suolaa, musta- ja valkopippureira sekä laakerinlehtiä ja ihana kalaliemi on valmis.

Lopuksi vielä iltapalalautanen: viinirypäleitä, vadelmia, appelsiinia, persikkaa ja raejuustoa.

Yo-tarjoiluja

Tässä nyt vähän otteita kekkereideni ruokapuolesta. Kuvat ovat hyvin syvältä jostakin, mutta en saanut oikein hyvää mahdollisuutta kuvien räpsimiseen. Nyt harmittaa, kun en kuvannut kakkuja jo edellisenä iltana tai salaatteja paremmin, mutta sitä on turha vikistä näin jälkikäteen.

Suolaiset:



-vihersalaatti (rooman- ja tammenlehväsalaattti, raejuusto, marinoidut speltinjyvät, kurkku, paprika, maissi, herne)

-kirsikkatomaatti-punasipulisalaatti (oliiviöljy-balsamico-suolamarinadi keltaisiin ja punaisiin kirsikkatomskuihin & punasipuleihin yöksi, pohjalla lollorosso, roomansalaatti ja
jääsalaatti+basilika)

-poron sisäpaisti (http://www.paliskunnat.fi/pororeseptit/Paistiohjeita/kylmasti_poroa_A2006.htm)

-graavilohi

-kikhernemureke

-keitetty luomukananmuna

-porkkana-cashewtahna

-silli-munatahna

-voi

-revitty ruisleipä (luomu, Karkiainen), rieska (kotikylän Joen Laulu), spelttipatongit (omatekoiset)



Makeat:



-hedelmätäytekakku (speltti-täysruokosokeripohja)

-vadelma-valkosuklaamoussekakku

-hillakakku

-suklaakakku (speltti-täysruokosokeri)

-porkkanakakku (speltti-täysruokosokeri)

-unelmatorttu (gluteeniton)

-mustikka-valkosuklaatiikeri (speltti-täysruokosokeri)

-mantelipitko

-kampanisut

-lusikkaleivät

-kanelimuroleivät

-suklaapalat

-vaniljavannekkeet

-suklaa-karpalocookies (speltti-täysruokosokeri)

-hedelmäsalaatti


Tahdoin siis laittaa pöytään runsaasti erilaista sortimenttia, se on aina ollut suuri intohimoni.. :D Tarjottavat olivat luonnollisesti mahdollisimman pitkälle luomua ja itsetehtyjä ruisleipää ja rieskaa lukuunottamatta.


Tässä muutamia resepteistä, jotka ovat Maku-lehdistä napattuja, ehkä hieman muokattuja.


Spelttipatongit

7½ dl vettä

2 dl soijajogurttia

35 g hiivaa

2 tl suolaa

12 dl puolikarkeita spelttijauhoja

6 dl hiivaleipäspelttijauhoja

noin 2 dl vehnäjauhoja

3/4 dl öljyä

Mittaa kulhoon kylmät nesteet ja liuota hiiva. Tee taikina ja nosta jääkaappiin vähintään 8 tunniksi. Nosta sitten huoneenlämpöön ja anna lämmetä tunti. Leivo pikkupatonkeja ja kohota noin 40 min. Paista sitten 250 asteessa noin 15 min.


Porkkana-cashewtahna

300 g porkkanoita

1½ dl cashewpähkinöitä

3/4 dl oliiviöljyä

3 valkosipulinkynttä

1½ rkl omenaviinietikkaa

1½ tl täysruokosokeria (hunajaa)

1 tl suolaa

½ tl cayannepippuria

Höyrytä kuoritut ja pienityt porkkanat pehmeiksi. Soseuta muiden aineiden kanssa tasaiseksi tahnaksi.


Kikhernemureke

600 g kypsiä kikherneitä

150 g sipulia silputtuna

1 rkl rypsiöljyä

2 dl kaurahiutaleita

1 dl kermaa

1 dl rypsiöljyä

4 munaa

2 rkl punaista thai currytahnaa

2½ tl suolaa

2 tl anista

2 tl basilikaa

½ tl mustapippuria

150 g palsternakkaa raasteena

2 dl auringonkukansiemeniä

Vuokaan

voita

noin 1 dl seesaminsiemeniä

Paista sipuli öljyssä. Soseuta kaikki paitsi auringonkukansiemenet ja palsternakka sauvalla tasaiseksi. Lisää palsternakka ja siemenet ja soseuta hieman, mutta anna jäädä mureketaikinaan vähän purtavuutta. Vuoraa pitkä vuoka voidellulla leivinpaperilla ja "jauhota" seesaminsiemenillä. Kaada taikina vuokaan ja tasoita. Paista 175 astteessa noin tunti.


Silli-munatahna

3 keitettyä munaa

noin 2,5 dl sillipaloja mausteliemestä (Boyn pikanttisilli)

150 g ranskankermaa

½ ruukkua ruohosipulia

mustapippuri

Hienonna munat, silli ja ruohosipuli. Sekoita ranskankermaan ja mausta mustapippurilla.


Speltti-kakkupohja (Tuija Ruuskan Aurinkomaa)

6 munaa
4 dl täysruokosokeria
3 dl täysjyväspelttijauhoja
3/4 dl hiivaleipäspelttijauhoja
3/4 dl vehnäjauhoja (kirjassa näiden sijasta 1½ dl vehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää jauhot ja niihin sekoitettu leivinjauhe nostellen taikinaan. Kaada taikina vuokaan (meillä uunipelti, tein 2/3 annoksen) ja paista 175 asteessa 30-35 min.