Jatkakaamme siitä mihin eilen jäin.
Uutisissa kerrottiin tänään suomalaisten ruokailutottumuksien muuttuneen terveellisempään suuntaan. Samaan syssyyn kuitenkin julistettiin ylipainoisten määrän olevan edelleen kasvussa. Kas vain... Olisiköhan syy kenties siinä mitä nykyään pidetään terveellisenä ruokana? Tuntuu hullulta, etteivät ihmiset ole vieläkään tajunneet, että kevyttuotteet eivät ole oikotie onneen. Luulisi tämän asian jo valjenneen muutamien viime vuosikymmenien aikana, mutta koska suuret markkinavoimat jylläävät kevyttuotteiden taustajoukoissa, on toisenlaisille mielipiteille jäänyt melko vähän jalansijaa.
Tai mikäs minä olen sanomaan. Enhän loppukädessä tiedä itsekään eikä varmaan tiedä kukaan muukaan, mikä sitä oikeanlaista ravintoa loppujen lopuksi on. Nykyiset mielipiteeni olenkin perustanut lähinnä tietoihini ihmisen kehityshistoriasta ja evoluution perusperiaatteista.
a)Ihminen on hampaiden ja ruoansulatuskanavan pituuden perusteella sekasyöjä.
b)Esi-isämme olivat metsästäjä-keräilijöitä, jotka söivät pääasiassa vihanneksia ja hedelmiä sekä lihaa, mikäli sattuivat jonkin eläimen ruhon käsiinsä saamaan.
c)Evoluution rattaat pyörivät kohtalaisen hitaasti, joten muutamassa tuhannessa vuodessa ei merkittäviä muutoksia ihmiskehossa ole ehtinyt tapahtua.
Nämä kolme juttua kertovat jo aika paljon oikeasta ravinnosta, ainakin minulle. A-kohdan perusteella koen tarpeelliseksi sisällyttää ruokavaliooni jonkin verran eläinperäisiä tuotteita. Vaikka kasvikunnan tuotteista löytyy esimerkiksi kaikkia tarvittavia aminohappoja, ovat eläinkunnan proteiinit tiukkoja pakkauksia kaikkea tarpeellista. Vanha kunnon B12-vitamiini on myös huomioon ottamisen arvoinen seikka.
B-kohdan sisältämä pointti on kuitenkin se, ettei lihaa ole ollut alkuihmisille tarjolla kovinkaan suuria määriä kerrallaan. Nykyään lihaa sisällytetään yleisesti joka aterialle ja kerta-annosten koot vaihtelevat kymmenistä satoihin grammoihin. Lihaa on liian helposti saatavilla, kun ennen sen saanti ole kiven takana. Hedelmät ja vihannekset sen sijaan olivat paljon hitaampia juoksemaan karkuun, ja niiden avulla masunsa sai vaivattomammin täytettyä.
C-kohdan sanoma on juuri se, mitä siinä seisookiin. Loppujen lopuksi muistutamme esi-isämme enemmän kuin uskoisikaan. Älymme on ehkä kehittynyt, mutta ruoansulatuskoneisto on luultavsti pääpiirteissään samankaltainen kuin ennen muinoin. Viljatuotteet voivatkin olla juuri siitä syystä ongelmallisia, sillä metsästäjä-keräilijöillä harvemmin oli saatavilla ruisjauhoja tai kaurahiutaleita(valkoisista vehnäjauhoista puhumattakaan!). Pannaan en kuitenkaan halua viljatuotteita julistaa: vain niitä syömällä voimme auttaa evoluutiota luomaan ihmiskoneiston viljaa paremmin hyväksikäyttäväksi. Tulevia sukupolvia ajatellen se voisi olla kelpo teko, sillä vilja on suhteellisen helppoa kasvatettavaa ja melko hyvä energian ja erilaisten ravintoaineiden lähde.
Summa summarum: Pyrin syömään mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa ja paljon alkuperäisiä, puhtaita raaka-aineita. Paljon tavaraa HeVi-osastolta(perunaa tosin välttelen), jonkin verran viljaa ja eläinkunnan tuotteita. Rasvakammosta parantuneena melko huolettomasti kylmäpuristettu oliiviöljyä(jonkin verran myös k.p. rypsiöljyä) ja voita sekä pähkinöitä ja siemeniä. (Paljolti olen näitä ajatuksiani saanut Michael Pollanin kirjasta "Oikean ruoan puolesta". Loisto-opus, suosittelen!)
Näin kesällä kroppa suorastaan huutaa kaikkia ihania tuoreita kasviksia ja hedelmiä, jotka ovat nyt parhaillaan. Lämmintä ruokaa ei oikeastaan haluta syödä. Esim. tänään olen upottanut kitaani seuraavaa.
Aamupala: banaani, iso läjä mustikoita, mansikoita ja vadelmia kera soijajogurtin ja viljattoman myslin
Lounas: iso salaatti(jäävuorisalaatti, raastettu punajuuri, porkkana, palsternakka, tomaatti, paprika, kurkku, raejuusto) kera oliiviöljy-balsamicokastikkeen
Välipala: omena ja pari palaa 82% suklaata
Päivällinen: taas salaattia...(jäävuori, porkkana, punajuuri, tomaatti, kurkku, herne, tofu) kera saman kastikkeen
Iltapala: päärynä, persikka, 2 pikku luumua, vadelmia sekä kourallinen manteleita ja saksanpähkinöitä
Voi olla, ettei tullut ihan tarpeeksi kattavasti syötyä, mutta olo on (ainakin tänään..) ollut tosi hyvä.
Olen myös yrittänyt opetella syömään sitä, mikä milloinkin hyvältä tuntuu. Nyt on siis haluttanut paljon tuoretta tavaraa, mutta muutama päivä takaperin himoitsin siskon tekemää maailman ihaninta, juuri sopivan rakeista kaurapuuroa(olen päässyt omituisesta liimapuuromaniastani eroon..) kera ison voisilmän ja kaura- tai kevytmaitolasillisen. Vaikka listailin tuossa ylempänä hyvin yleviä periaatteita ruokavaliostani, olen päättänyt, etten ankkuroidu noudattamaan niitä mitenkään orjallisesti. Vapaus syödä on se juttu, mikä kertoo minulle parantumisesta syömishäiriöstä. Tällä linjalla pyrinkin pysymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti