300.

Tästä tulee muuten blogin 300. postaus - taivas varjele! 

Pitkästä aikaa valmistin yhtä suurista herkuistani: marinoitua parsakaalia ja fenkolia. Edellisessä postauksessa kerroinkin minun ja fenkolin rakkaussuhteesta, joten ei ole yllätys, että tämä sesonkikasvis esiintyy taas köökissäni. Tuttuun kaavaan lisäilin vähän twistiä inkivääristä ja valkosipulista sekä sitruunalla maustetusta oliiviöljystä. Pikapäivällisellä mukana myös tomaattia, kesäkurpitsaa, rucolaa, oliiveja, vuohenjuustoa sekä paahdettuja ja soijalla maustettuja auringonkukansiemeniä. Aijajai!

Ei sitten tarkenneta...

Marinoitua parsakaalia ja fenkolia

1 parsakaali

1 fenkoli

2 rkl vettä

1 ½ rkl hunajaa

2 rkl valkoista balsamicoa tai muuta mieleistä etikkaa

3-4 rkl sitruunan makuista oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

peukalon pään kokoinen pala inkivääriä

1-2 tl suolakiteitä (Maldon)

mustapippuria

Leikkaa parsakaali nupuiksi ja siivuta fenkoli ohueksi.

Hienonna valkosipuli ja inkivääri. Sekoita marinadin aineet keskenään ja lisää joukkoon kasvikset. Anna maustua ainakin 8 tuntia, vaikka yön tai miksei päivänkin yli.

Tämän sekaan olisi muuten kiva heittää papu poikineen. Vaikka kidney-sellaiset voisivat olla aika makoisia!

Saavuin juuri Kuopioon ja huomenna luvassa on kokkailua Elintarvike2-kurssin tiimoilta. Teemana on kasvisruoka, jipii! Erittäin kasvispainotteisesti olemme muutenkin kokkailleet, paitsi viime kerralla, jolloin teemana oli liha. Seuraavalla ja samalla viimeisellä kerralla taas on vuorossa kala, jolloin pääsemme kuulemma käsittelemään kokonaista madetta ja muita vonkaleita! Ravitsemustieteen opiskelu on niiiiiiin kivaa!

HS-menu

Odotan aina torstain Hesaria ruokasivuineen ja tällä viikolla olin kolauttaa aamuteeni lattialle pelkästä ihastuksesta herkullista kasvismenua kohtaan. Menu oli ensimmäinen uudessa sarjassa, jossa ruokatoimittaja Elina Jyväs alkaa julkaista kuukausittain kasvisruokia kauden parhaista raaka-aineista. Aivan loistavaa! Vielä kun jääkaapissa pötkötti edellisenä päivänä saatu luomuruokapiiristä tilattu tuore fenkoli ja pussillinen punajuuri, ei muille vaihtoehdoille jäänyt kauheasti sijaa perjantai-menun suunnittelussa.

Rakastan fenkolia, sen anikseen ja lakritsaan vivahtavaa makua ja kaunista ulkomuotoa. Alkusalaattia varten ohueksi siivutettu fenkoli "nahistettiin" suolalla ja samalla omintakeinen maku miedontui. Omenat taas paistuivat pannulla makoisiksi ja sitrus-vinegretillä yhdistettynä nämä kaksi loivat ihanaisen makuparin.

Näyttää hämmentävän paljon siltä, että salaatissa olisi kananmunaa, mutta ei, ei siinä ole...

Fenkoli-omenasalaatti

1 fenkoli

1/2 tl merisuolahiutaleita

2 omenaa (hapokasta lajiketta)

1 rkl voita

ripaus suolaa

ripaus vastarouhittua mustapippuria

Sitruuna-laakerinlehtivinegretti:

1 salottisipuli

1/2 dl hyvää oliiviöljyä

1 murskattu laakerinlehti

yhden (luomu)sitruunan suikaloitu kuori

1/2 dl omenaviinietikkaa

ripaus suolaa

1 rkl juoksevaa hunajaa

ripaus vastarouhittua mustapippuria

Lisäksi:

vuonankaalia tai jotain muuta maukasta salaattia (rucolaa ja lollorossoa)

Poista fenkolista tupsullinen yläosa ja vaurioituneet kohdat. Halkaise ja huuhtele. Viipaloi fenkoli mahdollisimman ohueksi mandoliinileikkurilla tai terävällä veitsellä. Ripottele fenkolille merisuolahiutaleita ja jätä hetkeksi kulhoon "nahistumaan".

Valmista vinegretti. Kuori ja silppua salottisipuli hienoksi. Kuullota se öljyssä kattilassa keskilämmöllä niin, että sipuli pehmenee mutta ei saa väriä. Lisää murskattu laakerinlehti, hyvin pestyn (luomu)sitruunan suikaloitu kuori ja viinietikka.

Hauduta miedolla lämmöllä pari minuuttia ja mausta suolalla, hunajalla ja pippurilla. Lisää tarvittaessa hieman öljyä. Tarkista maku. Vinegretin voit halutessasi valmistaa jo edellisenä päivänä jääkaappiin ja lämmittää ennen tarjoilua.

Huuhtele omenat ja kuori ne tarvittaessa. (Suomalaisia omenoita ei tarvitse kuoria.) Lohko omenat ja poista siemenkodat.

Paista omenalohkot voissa nopeasti kauniin värisiksi. Varo paistamasta liian pehmeiksi ja hajoaviksi. Lisää omenoille ripaus suolaa.

Huuhtele salaatti ja kuivaa se salaattilingossa tai puhtaan keittiöpyyhkeen päällä. Nosta lautasille ensin salaattia, sitten ohuita fenkolisuikaleita ja lämpimiä omenoita. Lusikoi päälle sitrusvinegrettiä. 

Salaatin rinnalle leivoimme Maku-kalenterista tammikuun ohjeella mozzarella-pestoleipää. Taikinaan käytin täysjyväisempiä jauhoja, mutta täytteet olivatkin Se Juttu. Ja hyvä juttuhan tuo oli.
Näissä rullattavissa täyteleivissä on aina se ongelma, että siivuilla on tapana hajoilla kierteiden mukaan, mutta pikku vikojahän aina löytyy...



Mozzarella-pestoleipä

2 1/2 dl vettä
20 g hiivaa
1/2 tl suolaa
6-7 dl jauhoja (puolet 'lantbrödsmjöliä' ja puolet hiivaleipää)
2 rkl rypsiöljyä

125 g mozzarellaa
n. 1 dl pestoa
30 g aurinkokuivattuja tomaatteja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää suola ja alusta jauhot pikku hiljaa taikinaan. Lisää lopuksi öljy ja vaivaa, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoilta. Kohota tuntisen verran.
Kauli taikina jauhotetulla alustalla levyksi. Sivele pestolla ja ripottele revitty juusto ja hienonnetut tomaatit. Rullaa leiväksi ja laita paperoituun leipävuokaan kohoamaan noin 30 minuutiksi. Paista leipää 200 asteessa puolisen tuntia. 

Pääruoassa seikkaili yksi suosikkijuureksistani (tosin voisin antaa tämän arvonimen varmaan kaikille juureksille...), palsternakka. Uunissa paahdettuna ja mausteilla ryyditettynä se oli herkullinen pari valitsemalleni vuohen gruyerelle ja makeahkolle quinoa-lisäkkeelle. 

Maustetut uunipalsternakat

800 g palsternakkaa

1 tl merisuolahiutaleita

2–3 rkl oliiviöljyä

1/2 tl kanelia (mielellään aitoa Ceylonin kanelia)

1/2 tl jauhettua kardemummaa

150 g kypsytettyä juustoa (esim. vuohenjuustoa)

Kuori ja lohko palsternakat. Siirrä palsternakat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Lisää suola, öljy ja mausteet ja pyörittele, jotta ainekset leviävät tasaisesti palsternakoille.

Paahda palsternakat kauniin värisiksi ja kypsiksi 200-asteisen uunin ylätasolla, noin 25–30 minuuttia. Viimeistele uunista ottamisen jälkeen juustolastuilla, esimerkiksi kypsytetyllä vuohenjuustolla.

Kvinoa-aprikoosilisäke

3 dl kvinoaa

6 dl vettä

1/2 tl merisuolahiutaleita

1 dl hienoksi silputtuja kuivattuja (luomu)aprikooseja

1 dl rouhittuja (paahdettuja) hasselpähkinöitä

3/4 dl silputtua lehtipersiljaa

Huuhtele kvinoa runsaalla kylmällä vedellä, tiheässä siivilässä. Kvinoan pinnalla on saponiini-karvasainetta, joka lähtee huuhtelemalla. Keitä kvinoa kypsäksi vedessä keskilämmöllä ja kannen alla, noin 10–15 minuuttia. 

Lisää suola vasta kypsään kvinoaan. Viimeistele aprikooseilla, hasselpähkinöillä ja lehtipersiljalla.

Jälkiruoka oli niin syntisen hyvää, kuin vain näillä suklaa- ja sokerimäärillä voi saada aikaiseksi. Punajuuri mehevöitti brownien ja pienennetty sokerimäärä antoi oikeutta voin, suklaan, neilikan ja punajuuren muodostamalle pyhälle liitolle. 

Lautasen reunalle nostelimme vaniljajäätelöä, joka on mielestäni parasta normimarketeista löytyvää sellaista. Kyseessä on siis GB:n vaniljakermajäätelö. Suosisin mielelläni kiiminkiläisen Sortolan jäätelön jätsekejä, mutta ainakin vaniljajäätelö on niin makeaa, että makusyistä valitsin tällä kertaa ruotsalaisten tuotoksen.

Tämä ei otos ei oikein anna arvoa ko. paakkelsille...

Punajuuri-suklaabrownie

200 g voita

300 g tummaa suklaata

3 (luomu)kananmunaa

4 dl sokeria (2 riittää vallan mainiosti)

3 keskikokoista (500 g) keitettyä punajuurta

1/2 tl jauhettua neilikkaa

150 g saksanpähkinöitä

1 1/2 dl vehnäjauhoja (spelttijauhoja)

Sulata voi ja paloiteltu suklaa vesihauteessa.

Vatkaa kananmunat ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi.

Soseuta kuoritut ja paloitellut keitetyt punajuuret esimerkiksi sauvasekoittimella korkeareunaisessa kulhossa.

Lisää muna-sokerivaahtoon haaleaksi jäähtynyt voi-suklaasula sekä punajuurisose. Kääntele taikinaan neilikka, karkeaksi rouhitut saksanpähkinät ja vehnäjauhot. Sekoita nopeasti tasaiseksi.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjaiseen uunivuokaan

(n. 25 cm x 25 cm).

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia. Testaa kypsyyttä tikulla. Brownies saa mielellään jäädä keskeltä reilun tahmeaksi. Tarjoa halutessasi vaniljajäätelön kanssa.

Tällä menulla oli ihanaa yllättää kämppikseni A. Vielä kun sain ystävästämme E:stä seuraa kokkailupuuhiin, ei parempaa perjantain viettotapaa ole keksittykään!
Ateria ilman ystäviä on vain ruokaa lautasella, mutta hyvässä seurassa se on äärimmäisen rentouttava kokemus ja nautinto vailla vertaa. Sille!

Tammiruokaa

Parin viikonlopun takaiset ruokasessiot odotetulle vieraalle onnistuivat harvinaisen mainiosti! Urheilijanaiselle (ja rampakokille...) kokkailtu energiapitoinen pöperö tyydytty niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kuvat taas ovat aika syvältä, koska kamerani akku päätti ottaa ja loppua.



Viimeisin Gloria houkutti kokeilemaan uunisipulisalaattia, josta tulikin herkullista! Chevre-kuutioiden karamellisointia vain en oikein ymmärtänyt: juustohan suli kuin jäätelö saunakiukaalle ennen kuin mitään karamellipintoja oli päässyt muodostumaan. Yritin pelastaa, mitä pelastettavissa oli ja nakkelin juustot karamellirihmoineen salaattiin muiden ainesten alle. Hyvältä ne silti maistuivat, kun eivät kaikki ehtineet ihan velliksi mennä.
Omena-sipulikreemiä, joka kuului myös lehden reseptiin, en ehtinyt/muistanut/jaksanut tehdä, mutta ruohosipuliöljyssä oli niin paljon kastiketta, että tokkopa tuota olisi tarvittukaan.
Uunisipulien valmistamiseen meni älytön määrä merisuolaa, jota ei voinut edes käyttää uudestaan! Se pisti vähän kärpimään. Ensi kerralla varmaan vain paahtaisin sipulit uunissa, että tuolta suolahävikiltä säästyttäisiin.




Uunisipulisalaatti (muokattu omiin tarpeisiin Glorian reseptistä)

1 rs salaattisekoitusta

5 sipulia
500 g merisuolaa (mulla meni enemmän, riippunee vuoasta)
1 rkl ruokaöljyä
1-2 tl suolaa

200 g kirsikkatomaatteja
1 sitruuna
mustapippuria myllystä
sormisuolaa

1 ruukku ruohosipulia
1/2-1 dl oliiviöljyä

1 dl manteleita
n. 1/2 dl ruokaöljyä
1 rkl sormisuolaa

150 g vuohenjuustoa
2 rkl inkkarisokeria
2 rkl vettä

Laita uunisipulit kypsymään: Laita sipulit kuorineen tiiviisti uunivuokaan ja peitä suolalla. Kypsennä 200 asteessa noin tunti.
Valmista sillä aikaa kylmät täytteet: Soseuta ruohosipuli ja öljy sauvasekoittimella sileäksi. Puolita kirsikkatomaatit, raasta sitruunasta kuori ja purista mehu ja sekoita ruohosipuliöljyyn. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna maustua.
Kuumenna manteleita varten öljy pienessä pannussa tai kattilassa. Lisää mantelit ja paista ne kullanruskeiksi. Lisää suola ja nosta mantelit sitten talouspaperille jäähtymään.
Kuori ja lohko jäähtyneet uunisipulit. Paista kullanruskeiksi öljyssä ja suolaa kevyesti.
Leikkaa vuohenjuusto reiluiksi paloiksi. Kuumenna sokeri pannussa, lisää sitten vesi ja anna sen haihtua. Lisää juusto, karamellisoi NOPEASTI ja nosta palat varovasti leivinpaperille.
Kokoa salaatti tarjoiluvadille ja nauti!


Parsakaalicarbonarakin on alunperin Gloriasta, mutta itse bongasin sen Pumpkin jamista. En oikeastaan ikinä tee pastaa, joten päätin nyt repaista ja kokeilla tätä herkun kuuloista ohjetta. Ja herkkuahan siitä tulikin.




Parsakaalicarbonara

1 pieni parsakaali (tai 6-10 vihreää tankoparsaa)

3 rkl pinjansiemeniä

300 g nauhapastaa

4 muhkeaa valkosipulinkynttä

3 rkl oliiviöljyä

3 kananmunaa

2 dl kuohukermaa

suolaa ja mustapippuria myllystä

1 ruukku rucolaa

1 pallo (125 g) mozzarellaa

270 g marinoitua tofua

Käsittele parsakaali. Leikkaa kaalin nuput suupalan kokoisiksi ja keitä suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti. Nosta nuput kylmään veteen jäähtymään, jotta eivät ylikypsy ja muutu armeijanvihreiksi. Säilytä keitinvesi pastaa varten.

Paahda pinjansiemeniä kuumassa, kuivassa pannussa muutama minuutti. Kääntele siemeniä, jotta ne eivät pala. Nosta siemenet sivuun odottamaan.

Kiehauta parsojen keitinvesi uudestaan, lisää tarvittaessa vettä ja suolaa. Kiehauta siinä pasta kypsäksi pakkauksen keittoajan mukaan.

Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Kuullota valkosipulia ja tofua öljyssä paistinpannulla ja jäähdytä tovi.

Sekoita kananmunat ja kerma keskenään kulhossa. Lisää kuullotettu valkosipuli öljyineen joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Valuta kypsä pasta ja kaada se takaisin kattilaan. Sekoita tofuseos ja parsakaali joukkoon. Lisää kananmuna-kermaseos ja sekoita. Kuumenna pastaa liedellä koko ajan sekoitellen, kunnes kananmuna-kermaseos muuttuu hieman kokkareiseksi.

Sekoita huuhdellut rucolat pastan joukkoon. Kaada pasta tarjoiluvadille ja paloittele päälle mozzarellaa ja paahdettuja pinjansiemeniä.

Tein myös harvinaisen mainioita yrttivoipatonkeja, joissa yritin jäljitellä tallityttöyskauden suurta herkkua: Pirkan pakastepatonkeja maustevoilla. Ne lämpenivät näppärästi kerhohuoneen mikrossa ja katosivat nälkäisten heppatyttojen suihin liukkaasti! Pirkan versiossa voi on esipaistetun patongin sisällä yhtenäisenä pötkönä, mutta en oikein keksinyt, miten sen voisi tehdä. Niinpä vain paistoin patongit normaalisti, otin ne kypsinä uunista ja viilsin ja pudottelin viiltoihin yrttivoiköntsiä. Bingo!

Yrttivoipatongit

160 g vettä

100 g spelttijauhoja

50 g grahamjauhoja

50 g hiivaleipäjauhoja

40 g vehnäjauhoja

5 g hiivaa

5 g suolaa

voita

ruohosipuliöljyä (katso uunisipulisalaatin ohje)

hienonnettua persiljaa

valkosipulia hienonnettuna

sormisuolaa, mustapippuria

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää jauhot ja vaivaa noin 10 min. Lisää sitten suola ja jatka vielä 5 min. Kohota öljytyssä kulhossa tuntisen varten. (Kohotin taikinaa jääkaapissa 4-5 tuntia, jolloin tulos on vieläkin parempi.) Leivo kahdeksi patongiksi, kohota lämpimässä puolisen tuntia ja paista 250 asteessa 12-15 min. 

Viillä uunista otetut patongit ja laita viiltoihin nokareet yrttivoita. Paista vielä muutama minuutti, kunnes voi on sulanut.

Viininä meillä oli - yllätys yllätys - Glorian suosittelema unkarilainen Grüner Veltliner, joka olikin tosi hyvää valkkaria. Oikein pehmeän makuista ja hieman mausteista. Sopi myös hyvin salaatin ja pastan kaveriksi. Kaiken lisäksi oli vielä halpaa kuin mikä!


Jälkiruoaksi tein espanjalaiseen tyyliin herkkukaakaota ja bataatti-pähkinäpalleroita "panellets". Vaikka vähensin sokerin määrää, olivat nämä melko makeita vieläkin. Jos vielä vähentäisi sokrua, näistä tulisi ihan kivoja pieniä arkivälipaloja!

Panellets

125 g bataattia

2 dl sokeria (laitoin 1 dl inkkaria)

125 g manteleita rouhittuna

100 g kookoshiutaleita

1/2 dl vehnäjauhoja (laitoin spelttiä)

1 kpl munaa

1 tl sitruunankuoriraastetta

1/2 tl vaniljasokeria

100 g hasselpähkinöitä rouhittuna

100 g cashewpähkinöitä rouhittuna

Kuori ja lohko bataatti tai peruna. Mittaa kattilaan sen verran vettä, että bataattipalat peittyvät. Keitä pehmeiksi, kaada vesi pois ja survo bataatit.

Lisää bataattisoseen joukkoon sokeri, rouhitut mantelit, kookoshiutaleet, vehnäjauhot, keltuainen, raastettu sitruunankuori ja vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi.

Vatkaa valkuaisen rakenne rikki kulhossa ja mittaa pähkinärouheet toiseen kulhoon. Ota taikinasta pieniä paloja ja pyöritä palloiksi. Kieritä taikinapallot ensin valkuaisessa ja sitten pähkinäseoksessa ja nosta pikkuleivät pellille, leivinpaperin päälle.

Paista pikkuleipiä 175 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin kullankeltaisia. Jäähdytä pikkuleivät ritilän päällä ja säilytä niitä kannellisessa rasiassa. Pikkuleivät säilyvät noin viikon.

Kaakao on saanut innoituksensa Hesarin appelsiinikaakaon reseptistä, jota ruokatoimittajat olivat maistattaneet kaupunkilaisille. Kommeteista paljastui juoman olevan kovin makea, mutta ihanan appelsiininen. Pienin muokkauksin tähän saatiinkin vieno appelsiinin maku intensiivisen suklaan rinnalle. Ah, mikä lohtujuoma!

Appelsiinikaakao 

3 appelsiinia

1/2 dl inkkarisokeria

1 kanelitanko

1/2 tl pomeranssinkuorta

100 g tummaa suklaata

1 l maitoa

1 tl kanelia

2 dl kuohukermaa

suklaarouhetta

Pese appelsiinit hyvin. Raasta niiden kuori ja purista mehu ja laita kattilaan sokerin ja mausteiden kanssa. Keitä hiljalleen 10-15 min. 

Kuumenna maito ja sulata suklaa sekaan. Lisää myös appelsiinisiirappi. Älä päästä juomaa kiehumaan!

Vatkaa kerma vaahdoksi ja rouhi suklaa. Kaada kuppeihin kaakaota, lisää kermaa ja ripottele lopuksi päälle suklaarouhetta.