Ahvenanmaalla en käynyt pahemmin ulkona syömässä, sillä yritin hieman säästellä pennosiani ennen Tallinnaa. Aivan aluksi kävin kuitenkin ystäväni A:n kanssa Maarianhaminassa Bagerstugan Café och Vin -nimisessä kahvilassa. Söin itse ihanan freesin katkarapusalaatin, josta löytyi mm. kikherneitä, quinoaa, linssejä ja kananmunaa kauden kasvisten kera.
A taas valitsi myöskin hyvin maittaneen lohi-parsakaalipiirakan.
Miljöö oli myös hyvin miellyttävä: kahvila koostui useammasta huoneesta, jotka kaikki oli sisustettu hieman vanhahtavaan tyyliin.
Majoituin Eckerössä "puutalokommuunissa" A:n ja hänen kesätyöntekijäkavereidensa kanssa. Lähtöpäiväni kokkailin hieman aterian tynkää A:n kesätöiden loppumisen kunniaksi. Yllättävän hyvä valikoima ruokatarvikkeita löytyi paikallisesta pienehköstä Handlarn-kaupasta.
Listalta löytyi pastavuokaa, sipulia, paprikaa, soijarouhetta, papuja ja ruokakermaa. Mausteita ei juurikaan ollut käytettävissä, mutta ihan hyvää sai aikaiseksi suolalla, currylla, valkosipulijauheella ja mustapippurillakin.
Salaattipuolelta löytyi paahdettuja kasviksia (kesäkurpitsa, porkkana, terttutomaatti) rucolapedillä koristettuna basilikalla ja paahdetuilla auringonkukansiemenillä.
Lisäksi raikas salaatti roomansalaatista, kurkusta, vesimelonista, fetasta ja ruohosipulista.
Jo hieman elämää nähnyttä patonkia siivutin ja voitelin margariinilla, johon sekoitin basilikaa ja ruohosipulia. Ne sitten paahdettiin uunin jälkilämmössä rapsakoiksi.
Tallinnassa sen sijaan tutustuimme hieman enemmän kaupungin ravintolatarjontaan, jota kuvaa parhaiten sana runsas. Ravintoloita on joka kulman takana, varsinkin vanhassa kaupungissa, ja tarjonta ulottuu etnisistä ravintoloista perinteistä virolaista ruokakulttuuria esitteleviin paikkoihin sekä tietysti eri massaketjujen edustajiin. Mukavia pieniä kahviloita taas sai hakemalla hakea, eikä löytänyt sittenkään. Se olikin pieni pettymys, sillä sellaiselle olisi ollut kysyntää useampaankin otteeseen. Hinnoista ei suomalainen kyllä voi valittaa. Täysin mahdollista oli saada eteensä kolmen ruokalajin ateria 15 eurolla, eikä nyt puhuta edes mistään moskasta.
Ensimmäisenä iltana illastimme unkarilaisen ystävän kanssa Suomeen vielä jalkautumattoman italialaisketjun, Vapianon, ravintolassa aivan Viru-keskuksen vieressä. Tykästyinkin paikkaan kovasti. Listalta löytyi keveitä antipastoja, pastoja, pizzoja, salaatteja sekä jälkiruokia, kaikki tietenkin italialaiseen henkeen. Kaikki ruoat kokit kokosivat silmien edessä tuoreista raaka-aineista.
Itse tilasin ihanat tomaattibruchetan ja lohisalaatin. Molemmat olivat erittäin herkullisia ja nopeasti tarjolla.
Konsepti oli hieman pikaruokalahenkinen, mutta valoisa ja tyylikäs ravintola täynnä tuoreita yrttiruukkuja kitki melko tehokkaasti ajatukset pikaruoasta.
Aamupalaa haeskellessamme (klo 11 jälkeen) törmäsimme vanhassa kaupungissa toriaukion lähistöllä italialaiseen ravintolaan, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Oli miten oli, sain sieltä eteeni maittavan vihreän salaatin höystettynä marinoiduilla oliiveilla, aurinkokuivatulla tomaatilla ja artisokan sydämillä. Lisäksi vielä rapeakuorista leipää. Voiko päivä enää ihanammin alkaa pikku kadun varrella aurinkoisessa Tallinnassa.
Iltapäivällä otimme lähempää kontaktia perinteiseen virolaiseen ruokaan ravintola Vanaema Juureksessa. Paikkaa mainostettiin isoäidin keittiönä ja sopivana paikkana tutustua alueen ruokaan herkullisissa merkeissä, eikä noihin lupauksiin tarvinnut juuri pettyä. Reilua, konstailematonta ja maukasta kotiruokaa vähän fiinimpään malliin. Mitään hätkähdyttäviä makuelämyksiä ei ollut tarjolla, mutta en niitä toisaalta odottanutkaan. Sen sijaan sain kotoisia ja kermaisia makuelämyksiä ja lisäksi itseni kylläiseksi sekä fyysisesti että henkisesti. Valitsin listalta alkuruoaksi vihreän salaatin sekä kohatasku porrulaugutäidega sampuse-koorekastmes eli purjolla täytettyä uunikuhaa samppanjakermakastikkeessa.
Salaatissa oli kiinankaalta, kurkkua, tomaattia ja paprikaa sekä, ah, niin ihanaa tilliä etikkaisella kastikkeella.
Kuha taas oli juurikin, mitä annos lupasi: purjoisaa ja kermaisaa, täyttävää, muttei liian raskasta (ainakaan PMY:n - Pohjaton Maha Yhdistys - kunniajäsenelle). Kalarullien lisäksi lautaselta, tai oikeastaan vuoasta, löytyi viipaleperunoita samaisessa kermakastikkeessa ja annos oli viimeistelty mädillä. En ole aikaisemmin tuntenut suurtakaan vetoa kyseistä kulinaariherkkua kohtaan, mutta täytyypä myöntää, että tämän annoksen myötä minusta taisi tulla mädin suuri ystävä.
Ainoa miinus Vanaema Juurekselle tuli leivästä, joka tuntui kovasti suurleipomon hötöltä. Palvelu oli kuitenkin virolaisella mittakaavalla ystävällistä ja kaiken kaikkiaan paikasta jäi oikein hyvä fiilis.
Viimeisenä iltana Kadriorgissa kuljeskelun päätteeksi oli pakko saada jätskiannokset. Pienen tiedustelu-urakan jälkeen löysimme tiemme Ravintola Kadriorgiin, josta saimme eteemme nämä näyttävät annokset. Pallo vaniljajäätelöä mansikkakastikkeella ja toinen suklaajäätelöä suklaakastikkeella sekä päärynän- ja persikanpuolikkaat viimeisteltynä savoiardi-keksillä, minttusuklaatikulla ja sitruunamelissan lehdellä. Vaniljajäätelö tuntui suussa kerran sulaneelta, mutta vanha Tallinnan matkaja alkoi jo tottua tällaiseen.
